Sant'Antnin Family Park Marsascalassa ja Kynttiläfestarit Birgussa

Mikä päivä! Lähdettiin eilen Marsascalan Family Parkkiin missä treffattiin meidän ystäväperhe. Puisto on niin iso ettei ehditty käymään sitä kokonaan läpi. Tai oltaishan me ehditty, mutta ei päästy ensimmäisestä isosta leikkialueesta pidemmälle. Lapset viihtyi ja juoksi ja kiipeili sydämensä kyllyydestä. Sinne me mennään ehdottomasti uudestaan! Parasta oli kuulemma iso torniliukumäki ja köysirata.

Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja lämmintä oli about 26 astetta. UV-indeksi oli kuitenkin suhteellisen korkea lokakuulle, eli seitsemän, joten rasvattiin lapset ja itsemme matkalla puistoon. Onneksi siellä oli jonkun verran varjoa missä me aikuiset makoilimme kun lapset juoksivat innoissaan telineeltä toiselle. Siellä oli myös ensimmäinen hiekkalaatikko mihin olen törmännyt Maltalla. Tämä huikea puistohan on rakennettu EU:n tukirahoilla (75-85 prosenttisesti) ja entisen kaatopaikan päälle ja sen vieressä on edelleen joku jätteenkierrätyskeskus. Puistossa on myös eläimiä ja ilmeisesti uimismahdollisuus. Lisää tietoa linkin takaa^^.

Kun puistoa oltiin koluttu läpi muutama tunti ja eväitäkin syöty, sekä vedet juotu melkein loppuun, päätimme suunnistaa jätskille Annin ja Kimmon aiemmin löytämään jätskibaariin. Yksi pallo 1,30 euroa ja yli puolet jätskeistä oli vegaanisia ja gluteenittomia, oh yes please! Olen aloitellut maidotonta elämää tämän gluteenittoman rinnalle ja vaikeaa on etenkin jätskien suhteen koska en ole sorbetin suurin ystävä. Nyt sain kuitenkin ihan jäätelön makuista pistaasi ja melooni jätskiä joissa ei ollut maitoa tippaakaan. Lapset tykkäsivät myös, Aino otti tutun mansikan ja Ilmari jatkoi hyväksi todettua linjaa ottaa mikä ensimmäisenä osuu silmään, tällä kertaa se oli mango. Edellisen kerran St.Pauls Bayn Con Guston banoffee oli niin makeeta ettei raukka pystynyt syömään sitä loppuun. Mutta rakastan sitä avaraa mieltä mitä tuo vaatii, valita aina joku uusi maku, nimim. pistaasi tai ei mitään.

Jätskien jälkeen huomasimme kellon olevan jo sen verran että illan kynttilä festareiden eli Birgu Fest 2016 kynttiläshow alkaisi muutaman tunnin kuluttua. Olimme ensi ajatelleet käydä kotona ennen festejä, mutta koska huomasimme Marsascalassa bussilinjan joka kulki suoraan sieltä Birguun, päätimme hypätä koko porukka siihen bussiin ja olisimme näin ajoissa festeillä ennen väenpaljoutta ja kovaa musiikkia ja pääsisimme täten myös suhteellisen helposti bussilla takaisin Vallettaan ja sieltä kotiin.

Birgussa oli vielä valoisaa kun pääsimme perille ja suuntasimme Fort Saint Angeloon joka oli avoinna yleisölle, ilmeisesti ihan festien kunniaksi. Kahdella eurolla pääsimme näkemään aitoa ritarilinnaa, tosin vain ulkopuolelta. Sisälle olisimme päässeet katsomaan visuaalista esitelmää linnasta mutta kiire alkoi painaa samalla kun aurinko laski ja nälkäkin oli jo kaikilla!

Birgu oli todella kaunis, ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kaikki valot oli otettu pois päältä ja asukkaatkin olivat panostaneet kynttiläkoristeluihin. Suuntasimme heti keskusaukiolle ruokakojujen ääreen. Lapsille ranskalaisia ja me aikuiset maistoimme paikallista herkkua, hevosenlihaa ja perunaa. Silloin ajatus ei tuntunut yhtään pahalta, kulttuuria nääs kulttuuria. Mutta jo kotimatkalla iski hirveät morkkikset siitä hevosesta. Hyvää se kuitenkin oli, varsinkin kun syömme nykyään niin vähän lihaa.

Aino, Ilmari ja Seelia nukahti bussiin heti kun lähdimme Birgusta. Muut jatkoi suoraan kotiin kun me kävimme vielä Vallettassa ja kotimatkalla tutustuimme uusiin suomalaisiin jotka ovat myös muuttaneet tänne. Heilläkin on pieni lapsi ja asuvat lähellä joten varmasti tapaamme vielä!

Oli todella upea päivä! Kiitos Anni ja Kimmo seurasta!

-Sini