Mun netflixailu kohdistuu yleensä aina yhteen sarjaan kerrallaan, uutta tai vanhaa sillä ei oo väliä. Oon katsonut esimerkiksi gossip girlin kaikki kaudet elämäni aikana noin viisi kertaa. Hyvä puoli huonossa muistissa on se että unohtaa mitä sarjoissa tapahtuu. Välillä käyn vieraissa viaplayn tai HBO Nordicin puolella, mutta netflix on helpoin käyttää kun se on suoraan meillä Apple tv:ssä. En mä sentään aamusta iltaan sohvalla makaa, katselut ajoittuu yleensä lasten päiväunien aikaan tai iltaan kun lapset on sängyissään. Mä tykkään katsoa kokonaisia tuotantokausia kerralla läpi ja joskus sarjojen välissä tulee katsottua myös dokumentteja. Ja koska meillä ei tietenkään ole täällä sama tarjonta kun Suomen netflixissä niin usein opettelen italiaa teksteistä samalla. Itse tiedostan kyllä koukuttumiseni mutta saatan silti olla päiviä katsomatta telkkaria ollenkaan. Ehkä mulla ei nyt kuitenkaan mitään vakavaa oo meneillään tässä.
Aino ei saa avata telkkaria kouluaamuina mutta vapaapäivinä tulee yleensä aamuisin itsekseen olkkariin ja virittää netflixistä piirretyt päälle. Ilmari seuraa usein perässä kun ensimmäiset tunnarit kajahtaa ilmoille. Aino vois katsoa piirrettyjä aamuisin varmaan tunteja mutta Ilmari tulee aika pikasesti vaatiin aamiaista. Eli katsovat tunnin verran aamulla ja about 30+ minuuttia päikkäreiden jälkeen, joskus viikonloppuisin saavat katsella iltasellakin piirrettyjä mutta kouluiltoina on koitettu olla avaamatta telkkaria. Ohjelmathan on 75 prosenttisesti englanninkielisiä joten hyvä juttu mun mielestä. Ja lapset käy kuitenkin ulkona leikkimässä vähintään kerran, useimmiten kaksi kertaa päivässä ja leluillakin leikitään päivittäin, silloin ja ruokailun ajan on telkkari kiinni. Muuta emme telkkarista katso kun netflixiä. Silti mietityttää että onkohan mun lapset koukussa netflixiin, joskus Aino herää päikkäreiltä ja kävelee ihan zombina sohvalle, laittaa telkkarin päälle ja samalla kun nuokkuu vielä puoliksi niitä päikkäreitä, valitsee itselleen ohjelmavalikosta parasta piirrettyä. Pystyn käyttämään netflixiä tehokkaasti myös kiristämiseen. Molemmille vieläpä.
Jossain vaiheessa meillä oli Apple tv:ssä myös YouTube linkki mistä paljon katseltiin/kuunneltiin frozenin let it go:ta ja Robinin kesärenkaita, mutta sitten Aino oppi käyttämään sitäkin ja koska siellä voi videon sisältö olla mitä vaan vaikka frozen olisikin hakusanana, niin Jani poisti sen kokonaan valikosta. Ollaan katsottu musiikkivideoita sitten vaan kännykästä.
Nyt tilanne on tämä, ja vaikka ulkona tarkenee vielä biksuissa, niin winter is coming. Joten uskoisin netflix minuuttien vain lisääntyvän. Mun pitää keksiä joku kirjastoleikki tai ottaa päivittäinen lukuhetki ehkä sitten korvaavaksi jos tuntuu että netflix käy liian kuumana. Tänään Ilmari kysyi bussissa kotimatkalla leikkipuistosta, muutama minuutti ennen nukahtamista että voidaanko katsoa netflixistä pliis jotain poikien ohjelmaa välillä. Siihen mä sit heräsin. Eikö se silloin oo jo vakavaa kun sitä ajatteleekin jatkuvasti.
Käytiin tänään Pauliinan, Ilkan ja lasten kanssa Malta Aviation Museumissa eli lentsikkamuseossa. Museossa on kolme hallia täynnä lentokoneita, rungon osia ja muita vanhoja ajoneuvoja. Kaikki lapset oli haltioissaan ja yhteen ohjaamoon pääsi jopa sisään tutkimaan nappuloita. Hinta oli 7€/aikuinen ja 2€/lapsi. Ilmari pääsi ilmaiseksi. Kaikki kuvat puhelimella otettuja koska kamerasta olikin akku loppu.
Paikka oli kuitenkin nopeasti koluttu läpi ja kerralla nähty. Ei tarvitse mennä enää uudestaan. Paikanpäälle matkustettiin tietysti bussilla taas se legendaarinen tunti ja edelleen kirosin mielessäni Maltan surkeaa aikataulussa pysymisen taitoa, täysinäisiä busseja ja mela-asennetta. Siitä kun lähdettiin kotoa, siihen kun pääsimme vihdoin bussiin, mahtui monta kiukkuista ihmistä, hikeä ja janoa, Ainon yhdet lipat, multa tuhannet jaksamistsempit Ainolle ja reilu pari kilsaa pikakävelyä ylämäkeen rattaita työntäen. Mäen päällä heitin ylävitoset itselleni ja bussiinkin ehdittiin juuri ja juuri.
Lentsikkamuseon vieressä oli iso aidattu ja vihreä(!) puistoalue missä oli satapäin paikallisia perheitä piknikillä ja ulkoilemassa. Se oli kiva nähdä. Sitten siellä oli tämän reissun kohokohta, BOV Adventure Park. Todella iso ja upea leikkipuisto jossa ehdottomasti tullaan käymään uudestaankin. Vesileikkialueitakin löytyi montaa eri sorttia ja varjoalueita oli myös sijoitettu puistojen reunoille joten jo ensikesää ajatellen pidämme tämän puiston mielessä.
Eilinen meni lepäillessä ja iltapäivällä lähdimme käymään Gziran puistossa, Aino potkulaudalla ja Ilmari potkumopolla. Puistossa Ainolle iski anteeksipyyntökriisi ja jouduimme lähtemään kotiin kesken illan. Vaikken maailman tiukin mutsi olekaan niin pyrin aina toteuttamaan uhkaukseni ja menin möläyttämään Ainolle että jos hän ei pyydä anteeksi niin lähdemme heti kotiin. Niinhän siinä sitten piti lähteä kotiin. En tiedä mitä Aino siitäkin sitten oppi vai oppiko yhtään mitään mutta sillä hetkellä se tuntui ainoalta ratkaisulta.
Illalla taistelut jatkui oikeastaan ihan iltapalalle saakka jolloin minä otin käsilaukkuni ja lähdin Palacen katolle viinilasilliselle Annin ja Pauliinan kanssa. Kivaa oli ja sain taas muistutuksen siitä aidon ja oikean oman ajan tarpeellisuudesta. Niinpä tänään päätin aloittaa taas rakkaan thai boxing harrastuksen monen vuoden tauon jälkeen! Suomalaiset Maltalla -Facebook ryhmässä oli eilen ilmoitus ilmaisesta näyttötunnista gzirassa muay thai salilla ja sinne en enää mahtunut mutta menen suoraan tunneille sitten vaan! Mun pitää äidiltäni vielä pyytää etsintäpalvelus mun vanhoille pöksyille ja kuljetuskin mielellään! Onneksi en konmarittanut niitä kierrätykseen viimeksi Suomessa ollessani, silloin ne ei tuottaneet mulle iloa, mutta nyt kyllä tuottaa taas! Ne on kyllä jo yli 15 vuotta vanhat, silloin tuntui oikein hyvältä idealta valita pinkkimusta väritys ja takapuoleen teksti babe. No, ehjät ne on kuitenkin, toivotaan vaan että mahtuu vielä päälle!
-Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti