Gluteenittomat quinoa-lihapullat ja ratasongelmaa

Eilen kävimme Pauliinan, Annin ja lasten (Linus, Seelia ja Ilmari) kanssa aamupäivän reippailulla tavallisessa ruokakaupassa ja sen jälkeen Meats&Eats lihakaupassa. Lihaa mä olen syönyt aina, vaikka punainen sellainen olikin tauolla pitkään kun etsittiin syitä mun nivelsäryille ja turvotuksille. Täällä syödään lihakaupan jauhelihaa pari kertaa kuukaudessa, nakkeja myös pari kertaa kuukaudessa ja siipikarjasta ainoastaan paikallista kanaa. Ja pysytään kaavassa, eli pari kertaa kuukaudessa ostetaan lidlistä, luultavasti värjättyä, mutta ihan hyvää lohta! Maltan lihat tulee lähieuroopasta eli ovat kyllästettjä antibiooteilla ja tiesmillä erikoisrehuilla joita emme halua syödä, siksi emme syö usein lihaa täällä.

Mun luottomausteet

Eilen mä ostin kuitenkin lihakaupan jauhelihaa. Piti tehdä jauhelihakeitto tai -kastike perunoiden kanssa. Jauhelihat joutui valitettavasti lepään jääkaapissa yön yli. Mä muuten vasta pari vuotta sitten kuulin että jauheliha pitää aina ja ehdottomasti valmistaa ostopäivänä, hupsistakeikkaa. No mutta se oli vain yksi yö. (Mä oon yks niistä harvoista jotka saa aikuisenakin usein korvatulehduksia. Oikeastaan ne on korvakäytävän tulehduksia joihin saan sitten antibioottitippoja. Siis ja mä jokaisen kuurin aikana muuten mietin pääni puhki miten yksinasuvat aikuiset tai yksinhuoltajat saa ne tipat korviinsa koskematta pullon kärjellä mihinkään? Pyytääkö ne seitsemänä päivänä, kolme kertaa päivässä naapurista apua? En ymmärrä.) Noniin, asiaan siis! Haettiin Aino ihan normaalisti koulusta ja kotimatkalla sanoin Ainon luokkakaverin äidille että mun korva on varmaan tulehtunut. Pääsin kotiin, lämmitin meille lounasta, syötiin ja laitoin lapset päikkäreille. Heti kun ovi meni kiinni mulla alkoi niin hirveä vihlominen korvassa että oli pakko pitää silmiä kiinni ja pysyä paikallaan. Laitoin Janille viestiä että voisiko tulla apteekin kautta ja laitoin kuvaviestin mun reseptistä joka on jatkuvasti voimassa. Särkylääkkeet ei auttanut ja alkoi olla jo huono olokin kun Jani tuli kotiin, se ei meinannut ensin saada sitä lääkettä sieltä apteekista mulle mutta patistin sen uudestaan sinne ja onneksi onnistui! Mä sain tipat korvaan ja kun kipu hellitti niin mä sammuin kun saunalyhty pienille päikkäreille vuorostani, nukuin iltaan asti ja siinä vaiheessa jauhelihat oli karannut mun muistista. 

Mutta onni onnettomuudessa! Tänä aamuna Anni pyysi meitä kahville ja kertoi että hän oli tehnyt ostamastaan jauhelihasta quinoa-lihapullia ja laittaneen niitä pojalleen kouluevääksi. Ensin ajatus quinoapullista vähän ihmetytti mutta päätin myös tehdä omista lihoistani sellaisia. Anni kertoi että oli katsonut ohjeen jostain blogista ja niinpä mä metsästin tämän blogin heti käsiini. Housefive blogista tämä resepti löytyi ja aiettä mitä kaikkea muutakin sieltä löytyi, kasvisruokareseptejä! En malta odottaa että pääsen ajan kanssa niitä lukemaan ja kokeilemaan. Suosittelen! Koska itse olen vielä vähän toispuoleinen kipeän korvani kanssa niin Jani sai pullanpyörittäjän kunnian tällä kertaa. Jo taikina tuoksui todella hyvälle. Muuten tehtiin (Jani teki) ihan ohjeen mukaan mutta lisäsimme kurkumaa reilusti, niinkun lisäämme sitä kaikkiin ruokiin. Jauhoina käytimme tummaa riisijauhoa ja mielestäni taikina pysyi hyvin kasassa, yksi pulla mureni kun puolessa välissä uuniaikaa kääntelin (minä!) niitä. Niin ja meidän smoothiekone (jota huonolla menestyksellä käytettiin tehosekoittimena....) menetti tänään elektroonisen henkensä tappelussa maltalaista pistorasiaa vastaan. Palaneen muovin hajuna ja vaaleana savuna ilmaan vaan. Ostetaan smoothiekone halvalla, anyone? Mutta hyviä tuli, se lienee pääasia. Huomenna syömme näitä lounaaksi höyrytettyjen kasvisten kanssa.

Mulla on muuten yks puolivakava ongelma, mä tarvitsen paremmat rattaat. Oikeastaan mä haluan toimivat rattaat. Meidän nykyiset toimii hienosti Espanjassa ja Suomessa mutta täällä mun tekis vaan mieli heittää nää dingleiltä alas! Myydään rattaat!

Joku viisas osais heti ehdottaa että osta/myy/vaihda ja niinhän mä tekisinkin jos se ei olis niin vaikeaa. Koko saarelta kun ei saa mun käyttötarkoitukseen sopivia, laadukkaita rattaita. Eikä kukaan paikallinen ostais noita meidän vanhoja pois vaikka antaisin niihin satasen alee. Pitäisi siis lähteä Suomessa käymään jotta saisin myytyä nämä vanhat ja ostettua kunnon skandiversiot hyökkäysvaunuista ilmakumirenkailla tilalle. #todellisetfirstworldproblems!

Jos luette uutisista kuinka joku seonnut mutsi heittelee rattaitaan dingli cliffseiltä mereen, niin älkää huoliko, se olen kyllä luultavasti minä, mutta lupaan jättää Ilmarin ja Ainon kotiin!

-Sini