Sitkee tauti!

Minä minä minä minä. Ja vähän vali-valia. Mä olen siis edelleenkin tosi kipeä. Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen ja loppua ei näy. Mulla ei oo oikein mitään kerrottavaa tästä ajasta, mulla ei ole edes kunnollista muistikuvaa mitä ollaan tehty ja milloin. Huono olo jatkuu, en tosin tiedä johtuuko näistä lääkkeistä, niiden koktailista vai mistä. Verenpaineet pysyy matalana vaikka tekis mitä ja syke on liki sata levossa. Ekalla viikolla söin lihasrelaksanteja lääkärin määräyksestä ja "lepäsin", sen jälkeen kärvistelin buranan ja sarvikuonon kanssa kunnes lauantaina kävin taas Mr. Camillerilla kysymässä joko pitää nöyrtyä antibioottiin. No ei vielä, se määräsi naprokseenia ja "lepoa" taas. Ja Cirrusta, eli duactin tapaista oon nyt syönyt myös perjantaista lähtien. Aamut on hyviä mutta iltapäiväksi oon jo ihan katki. Pinnaa kiristää, väsyttää, vituttaa ja nenä on kipeä niistämisestä. Vali-vali-vaaaaaliiiii. Vähän ärrimurria ja myrtsiä naamaa tähän. Voisko tää jo loppua!

Mitään ei siis olla tehty. Ainon oon hakenut joka arkipäivä tietenkin koulusta ja ruokaa oon tehnyt. Mun ihana serkun tytär lähetti lapsille ison kirjepaketillisen kiiltokuvia, kaverikirjan ja kirjeen. Lisänä oli pikkuserkku-Veetin piirrustus josta meinasi tulla tappelu kun lapset koittivat arvailla mitä siinä on piirrettynä. Kaupassa käynnit ja ulkoilut on hoitanut Jani yksin, jos en oo jaksanut lähteä mukaan. Paitsi että on me jotain muutakin kun pakolliset tehty. Me ollaan käynyt nyt jo kaksi kertaa Annin ja Seelian kanssa St. Veneran Lidlissä kävellen. Ja eilen eli isänpäivänä leivottiin lasten kanssa Janille kakku! Ihana gluteeniton ja maidoton kakku. Ja alotettiin Janin kanssa katsomaan Game of thronesin kuudennetta kautta jota ei olla millään ehditty katsomaan ennen tätä. Hyvä me!

Ilmarin kanssa oon ollut jokapäivä jossain, ulkona, kyläilemässä (Annilla ja Seelialla on parhaat pikkulegot, muovailuvahat ja hama-helmet!) tai kävelyllä. Eniten mua harmittaa sen puolesta, sillä kun riittäisi energiaa vaikka ja mihin mutta mutsia vässää ja laiskotuttaa. Joka aamu kuitenkin mietin tulevaa talvea ja mahdollisia sadepäiviä jolloin on pakko jäädä sisälle, sitten tulee lähdettyä ulos vaikka väkisin. 

Huomenna on Janin syntymäpäivä. Jotain voisi koittaa väkertää jos jaksaa. Sori nyt valitus ja myrtseily, muuhun ei riitä pojot vaikka kuinka koitan olla positiivinen ja ilon kautta arkeen ja niin edelleen. Lauantaina oli tyttöjen ilta johon en päässyt, mutta onneksi perjantaina on Lauran koulukavereiden, eli Maltan yliopiston tanssinopiskelijoiden maailmankiertueen esiintyminen ja mennään tyttöjen kanssa sitä katsomaan. Silloin oon jo terveempi ja mukavempi. Lupaus.

-Sini