Muuten meillä alkaa hommat rullaan. Mun kuume loppui, ainoastaan nuha ja todella raskas yskä jäi jäljelle. Ilmari ja Jani säästyi onneks kokonaan tältä taudilta (tai eihän sitä vielä tiedä, kop kop). Kaikki tekstiilit ja lelut on pesty ja päivittäinen pintojen pesu on tehty. Ensimmäinen lääkekuuri kihiksiin on nyt syöty ja kahden viikon päästä pitäisi ottaa uusintakierros. Elämä alkaa voittaan ja samalla huomaa kuinka pienistä asioista sitä saakaan oman elämänsä sekaisin. Kaikki on suhteellista. Muistan taas olla kiitollinen ainakin hetken <3
Ainolla on alkanut joku esi-esiteini-ikä tai vastaava. Otetaan motivaatiotarrat takaisin käyttöön, katsotaan kuinka käy. Neidin ensireaktio tarroihin oli ettei vois vähempää kiinnostaa mutta kun Jani kävi ostamassa pinkin pahvin tarroille niin mieli muuttui samantien. Onneksi, koska muuten olisin ollut ihan hukassa. Palkinnon saa aina kymmenestä tarrasta ja tarran saa aina hyvin menneestä asiasta, aamiaisesta, päiväunista, ruokailusta, ulkoilusta, iltapesuista, nukkumaanmenosta jne. Mietin että jos Aino saa euron aina kymmenestä tarrasta niin viidellätoista eurolla se saisi ostaa itselleen uuden barbien lelukaupasta. Pitää kysyä mitä mieltä hän itse on. Jos kaikki päivät olisi aamusta iltaan unelmaa niin Ainon on kuitenkin mahdollista "tienata" 7-9 tarraa per päivä. Kuukaudessa veikkaan että olisi saanut sen 150 tarraa kerättyä. Kuulostaapa hurjalta 150 tarraa. Täytyy miettiä vielä uudestaan tää homma ettei käy tylsäksi Ainolle.
Tiistaina meille tulee siivooja! Ihanaa! Paitsi että oon itse (ja Jani ja lapset) just puunannut koko kämpän aika tarkasti ja moneen kertaan, pesin tänään jopa seiniä :D Mutta Marisa pesee meillä aina ikkunat, mitä itse vihaan ja jos jää aikaa niin saattaa pestä jääkaapin tai pedata sänkyjä. Tiistaita siis odotellessa! Niin ja mun serkulle syntyi torstaina pienen pieni vauva <3 Näitä mä aina haluaisin heti tavata, ihania pikkasia, uusia sukulaisia. Mutta saas nähdä käveleekö jo kun tavataan! Piiiiitkä miinus ulkomailla asumisen miinuslistaan.
-Sini
Luinpa lisää noista ns.motivaatiotarrataulusta, uusi juttu sano. Mutta jotakin tuon tapaistahan lastenkasvatus on ollut suurinpiirtein kait aina. Uhkailu kiristys ja lahjonta, nämä ovat ne kolme peruspilaria joihin kasvatus nojaa ja kun kaava on menty läpi tulee hyväksyntä, palkinto ja viimeinen mutta se kaikkein tärkein rakkaus.
VastaaPoistaMene ja tiedä miten se vaikuuttaa kun lapsen oma elämänkulku on kokoajan esillä, lapsi näkee että nyt olen hyvä/onnistunut/tehnyt niinkuin käsketään/odotetaan, tarrojen määrä kertoo niin kertooko se rakkaudesta lapseen omana persoonana vaiko onko lapsi kohteena aikuisen hyväksymiselle tehdä asioita.
Aijjkamala kun tämmöisiä menin pohtimaan
Työelämästä tiedän kuinka se jotenkin kolahtaa negatiivisesti, kun menee taukotilaan ja sinne on ripustettu edellisen viikon Tähtinä loistavat myyjät. Itse kuitenkin suhtkoht korkean työmoraalin omaavana, tunnen hieman pistosta jossakin (missä), että olenko ollutkaan hyvä jos ei nimeni loista tähtitaivaalla. Asiakaspalvelu on voisko sanoa sattumanvaraista touhua siinä mielessä, että asiakasta jota palvelet et voi itse mitenkään valita, asiakas tulee tai itse menet asiakkaan luokse tietämättä yhtään minkälainen häm on ihmisenä/persoonana. Ja siitä se lähtee hyvässä tai huonossa ja siitä niitä tähtiä sitten tulee tai on tulematta. Perästä ns.kuuluu.
No tämäpä oli aasinsilta siihen, että mitenkäs nämä motivaatiotarralapset sitten työelämässä kokevat nämä "jalustalle nostetut" kolleekansa.
Ja onko se hyvä vaiko huono kokemus, nähdä itse omat tekemisesnsä ja onnistumisensa ja päinvastoin aina esillä ja muidenkin nähtävissä?
Miten toiset sisarukset suhtautuu perheessä motivaatiotauluun, tuleeko siittä kilpailua, joka voi olla hyvinkin rakentavaa vaiko opettaako se lapsen selviytymään tilanteista, ettei jää tarraa saamatta, lapselle itsellen ei omaan persoonaan/luonteeseen sopivalla tavalla.
Itse ainakin huomaan, että jos oma tähteni ei loista viikkotaivaalla, alan käyttäytymään itselleni omalaatuisella ei luontevalla tavalla asiakaskohtaamisissa, tavoitteenahan on vain ja ainoastaan saaada se tähti. Oma persoonallisuuteni kärsii.
Ja lopuksi jonkinnäköinen järjestys eli kasvatus pitää lasten kanssa touhutessa olla, ettei eletä kuin pellossa....
Todella hyvää pohdintaa, kiitos!
PoistaMeillä on kerran aikaisemmin ollut Ainolla motivaatiotarrataulu käytössä ja se oli silloin reilun viikon verran esillä. Ilmari halusi myös liimailla tarroja niin tehtiin hänelle oma taulu. Ei vertailtu juuri ollenkaan omien tarrojen määrää vaan keskityttiin kokonaismäärään, tyyliin että kun on saatu yhteensä 20 tarraa niin käydään yhdessä jätskillä tai pidetään leffailta. Lapset toki kävivät laskemassa omia tarrojaan innokkaasti joten vertailua sitä kautta tuli. Ilmarille se oli enemmänkin leikki ja Ainolle se vähän reilu viikko riitti siihen että iltapesuista ja nukkumaanmenosta tuli rutiininomaisesti helpompaa. Nyt ostettiin Ainolle pinkki pahvi ja Ilmarille sininen mutta vielä ainakaan Ilmari ei halua osallistua tarrojen keräilyyn :)
En oo itse ajatellut asiaa siltä kantilta että se voisi vaikuttaa tulevaisuudessa työyhteisössä Ainon työmotivaatioon ja itsevarmuuteen tai että Aino vertaisi meidän rakkauden määrää tarrojen määrään, tai että hän ajattelisi että on just niin hyvä kun on tarroja paperissa. Täytyykin vähän seurata Ainoa tarkemmin, hän on kuitenkin herkkä lapsi vaikka samalla hyvin vahva ja voimakasluonteinen <3
En usko että traumoja tästä kuitenkaan jää. Eikä missään nimessä nöyryytetä lapsia tarrojen puutteesta, saatetaan sanoa että vielä puuttuisi kolme tarraa palkinnosta. Ja tietenkin jokaiseen päivään saa kuulua kiukkua ja tunteiden näyttämistä, silti saa tarran vaikka joku asia oikein harmittaisi, tarraa ei saa jos joku pinttynyt huono käytös toistuu tietyssä tilanteessa. Nukkumaanmeno tarran siis saa vaikka tulisikin pieni maailmanloppu hammaspesulla väärästä hammastahnasta. Sitten ei saa tarraa jos vänkää vastaan kun pitäisi mennä iltapesuille, huutaa kun pitäisi käydä suihkussa, ei suostu avaamaan suutaan kun pestään hampaita tai kiljuu ja riehuu sängyssä kun pitäisi rauhottua ja antaa muille unirauha. Eli normaalista käytöksestä palkitaan, odotukset ei ole kiiltokuvamaisia.
Kiitos vielä tästä ajatuksensiemenestä, osaan seurata ja katsoa asiaa myös toisestakin vinkkelistä nyt!
Meillä toi Lumikki on molempien lempparisatu. Siinä meidän versiossa ei tosin kuljetella sydämiä, mut hyvin on menny lapsille jakeluun et äitipuolet on aika pahoja :). Koska ne on jokaikisessä sadussa!
VastaaPoistaJoo tää on suhteellisen raju versio lastenkirjaksi, samaa kirjasarjaa löytyy Tuhkimo ja siitä onkin tullut Ainon lemppari. Paha äitipuoli siinäkin myös :)
Poista