Uuden asunnon etsintää ja haaveilua Espanjasta

Me etsitään uutta asuntoa. Edullisempaa ja rauhallisemman kadun varrelta. Mulla on aika korkeat kriteerit mihin viimeksi välittäjillä usein menikin sitten hermo. Kaksi kylppäriä, tiskikone, kuivausrumpu, 100% homeeton, tuplaikkunat tai paksut lasit, naapurit molemmilla sivuilla, alhaalla ja ylhäällä, parveke ja lämpöilmapumput on ehdoton must mistä en tingi senttiäkään. Vierashuone, aurinkoinen parveke, yksinkertainen ja vähäinen sisustus, toimiva keittiö, hyvä sohva ja uudet patjat sängyissä on plussaa. Ei mielellään isojen katujen varressa, eikä rakennustyömaan vieressä. Uusi asunto voisi olla joko tässä Ainon koulun lähellä, tai Pacevillen lähellä/ Swieqissä tai Pembrokessa koska Janin työpaikka muuttaa ensisyksynä sinnepäin.

Koska olen näillä näkymin kotona Ilmarin kanssa vielä syksyyn asti niin asumismukavuudesta en haluaisi tinkiä. Kodin on hyvä olla sellainen missä viihtyy ja missä on hyvä olla. Tämä nykyinen olisi kyllä aika täydellinen muuten, mutta alueella rakennetaan kokoajan, yläkertaa ja naapuria on remontoitu käytännössä koko se aika kun olemme tässä asuneet. Olohuone/keittiö on vilkkaasti liikennöidyn tien varrella joten pölyä ja pakokaasua tulee parvekkeen ovien läpi, vuokra on liian korkea ja sähkökin on välittäjän kautta etukäteen ostettava joten siksi kalliimpaa. Meidän vuoden soppari loppuu tammikuun lopussa ja vuokraemäntä kyseli jo suunnitelmiamme joten pakko se on kai alkaa katseleen ympärilleen. En millään haluaisi muuttaa koska en pidä muutoksista mutta onneksi olen jo tähän ikään mennessä oppinut että joskus muutokset voikin olla hyvästä :)

Olin niin onnellinen kun parin kuukauden etsinnän jälkeen vihdoin törmäsimme tähän asuntoon joka oli kaikkea mitä halusimme (paitsi hinta :D). Olin nähnyt niin monta homeasuntoa, niin monta jättiasuntoa harvaan sisustettuna (lämmityskulut ja kuka ne sadat neliöt siivoo!), ihan liikaa asuntoja ilman pesukonetta (pesukone katolla ei vaan sovi meidän pyykinpesutahtiin), muutaman muuten hyvän mutta ilman mitään lämmitystä ja sitten muutamat mitkä on olleet liian hyviä ollakseen totta ja vielä halpoja. Sellanen tutka mulle on jo kehittynyt että huomaan herkästi jos jotain yritetään peitellä.

Oon fiilistellyt myös Marbellan ja Fuengirolan asuntotarjontaa ja sieltä löytyi heti kättelyssä monta mitä voisin käydä vaikka heti katsomassa. Haaveilu sikseen ja liittymispyyntöä Facebookissa taas jokaiseen alueen asunnonvuokrausryhmään. Turhautuminen on taattua mutta koitan taas löytää tästäkin projektista jotain positiivista :)

Aurinko on paistanut nyt pari päivää ja on ollut taas niin ihanaa. Huomenna pitäisi olla vielä aurinkoista ja lämpöäkin pitäisi olla 22 astetta, sitten taas sataa. Mela. Sunnuntaina olin Vallettassa tyttöjen, Lassen ja Miikon kanssa tanssiesitystä katsomassa. Hinta oli huimaavat kaksi euroa. Esitys oli huikea vaikkakin vähän ahdistava. Aino oli tänään  luokkaretkellä "teddybear picnicillä" ja oli ollut kuulemma todella hauskaa. Valkoiset koululenkkarit oli aivan kuraiset mutta Ilmarilta lainattu teddybear oli onneksi tallella. 

-Sini

Talvi vai ei talvi

Reilu pari viikkoa sitten oli vielä rantakelejä mutta ei ole enää! Talvitakit on kaivettu varastosta, onhan iltaisin enää noin 19 astetta kylmyyttä. Tuuleekin niin että pipo piti ottaa käyttöön. Ja satelee. Mä en tykkää Maltan talvesta (lisäys miinuslistaan!), 15 astetta plussaa, kylmä merituuli ja infernaalinen kosteus on sata kertaa pahempaa kun rehellinen pakkanen jolta voit suojautua kunnon vaatteilla. Sellaisia vaatteita ei vielä ole keksitty jotka estäis tän maltalaisen kylmänkosteenvilun hiipimästä luihin ja ytimiin. Sauna olis kyllä huippu! Suomessa pakkasella kylmyys loppuu kun seinään kun astut kauppaan tai kotiin. Täällä on koditkin yleensä kylmiä ja kosteita, eikä peiton allakaan pääse lämmitteleen kun sekin on kostea. Aamupala syödään takit päällä ja sormet on kohmeessa sisälläkin jos et käytä sormikkaita. Vaatteet homehtuu kaappeihin ja suihkussa ei voi laittaa hanaa kiinni shampoon ajaksi vettä säästääkseen. Eikä pyykit kuivu ulkona kun tiettyinä kellonaikoina JOS paistaa aurinko. Onpas mulla hirveen negatiivinen asenne, taidanpa kaivaa taas relax-Sinin kuopastaan :D Myönnettäköön, mä oon aina ollut aika kova ylireagoimaan joten älkää ihan tosissanne kaikkea ottako.

Talviarki on kovaa vauhtia siis täällä vaikka yritän itselleni aivan muuta uskotella. Arki on sitä että jos ei sada, lähdetään ulos lämmitteleen, kotona pidetään ikkunat auki aina kun paistaa aurinko että edes vähän lämpiäisi tai kuivaisi kämppä. Ehdottomasti plussiin pitää lisätä talven lämpimät päivät, onhan se nyt aika kivaa että voit käydä ulkona terassilounaalla läpi talven. Ajateltiin ostaa talveksi olohuoneeseen öljypatteri kun edellisen töpseli suli. (Miinuslistaan sähkövempeleiden satunnainen kärähtely) Sitten meillä on tietysti ilmalämpöpumput mutta ne syö sähköä ihan kiitettävällä rytmillä joten niitä käytetään vaan tositilanteissa.

Mulla alkaa olo koheneen vaikka yskä vielä vaivaa, etenkin öisin. Perjantaina pääsin tyttöjen kanssa upeeta tanssiesitystä katsomaan Msidan junior collegeen. Esitys ei ollut pelkkää tanssia ja välillä olinkin ihan pihalla kun tanssijat juoksivat lavalla ympäriinsä hallitussa kaaoksessa, mutta lopuksi luin mistä performanssit kertoi niin pääsin jälkikäteen jyvälle. Esityksen jälkeen osa meistä jäi vielä lähiravintolaan viinille ja aika meni taas siivillä! Olen kyllä onnekas kun mulla on näin ihania ihmisiä mun kanssa samaan aikaan tällä saarella. Lisääkin mahtuu, että tervetuloa vain kaikki ihanat <3

Koko viikon on satanut ja ukkostanut kovaa ja äänettömästi. Sade ei tällä kertaa ole ollut se normaali vartin tihutus ja that's it, vaan kastelevaa, märkää ja kylmää sadetta. Kadut tulvii ja kengät kastuu jo ensimmäisellä askeleella. Olikin todella fiksu veto meikäläiseltä jättää lasten kurahousut JA sadetakit Suomeen kesällä, "kun ei niitä viimetalvenakaan tarvittu". Onneks kumpparit sentään jätin tänne. Omani on edelleen Tampereella. Ja tiedossahan oli että viimetalvi oli lämpimin ja vähäsateisin täällä johonkin 80-vuoteen. Eli ylävitoset itselleni tähän väliin. Erityismaininta vielä talvitakkini toppavuoresta jonka myös jätin Suomeen "tarpeettomana". Hyvä minä!

Eilen olimme isolla suomalaisporukalla ystäviemme Pauliinan ja Ilkan tupareissa Swieqissä. Bileet oli erittäin onnistuneet ja Pauliina oli tehnyt aivan upean gluteenittoman vegaanisuklaakakun <3 1-7 vuotiaita lapsia oli yhteensä kymmenen ja sen kuuli. Plussalistaan voi myös lisätä lasten runsaat ystävät. Ainolla oli ystäväkirja mukana ja saikin siihen mukavasti täytettä. Toivon että Ainolle ja Ilmarille jää ihanat muistot näistä ihmisistä joiden kanssa saadaan ainakin hetki meidän elämästä viettää.

Tänään paistaa aurinko pitkästä aikaa, pyykit kuivuu parvekkeella, Jani menee lasten kanssa johonkin lasten tapahtumaan Gziraan ja mä suuntaan taas tanssia katsomaan Vallettaan tyttöjen kanssa. Kuinka paljon virtaa voi ihminen auringosta saada! Kaikki kuvat on vanhoja, on jäänyt kuvaaminenkin vähän vähemmälle sateen takia.

-Sini

Sitkee tauti!

Minä minä minä minä. Ja vähän vali-valia. Mä olen siis edelleenkin tosi kipeä. Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen ja loppua ei näy. Mulla ei oo oikein mitään kerrottavaa tästä ajasta, mulla ei ole edes kunnollista muistikuvaa mitä ollaan tehty ja milloin. Huono olo jatkuu, en tosin tiedä johtuuko näistä lääkkeistä, niiden koktailista vai mistä. Verenpaineet pysyy matalana vaikka tekis mitä ja syke on liki sata levossa. Ekalla viikolla söin lihasrelaksanteja lääkärin määräyksestä ja "lepäsin", sen jälkeen kärvistelin buranan ja sarvikuonon kanssa kunnes lauantaina kävin taas Mr. Camillerilla kysymässä joko pitää nöyrtyä antibioottiin. No ei vielä, se määräsi naprokseenia ja "lepoa" taas. Ja Cirrusta, eli duactin tapaista oon nyt syönyt myös perjantaista lähtien. Aamut on hyviä mutta iltapäiväksi oon jo ihan katki. Pinnaa kiristää, väsyttää, vituttaa ja nenä on kipeä niistämisestä. Vali-vali-vaaaaaliiiii. Vähän ärrimurria ja myrtsiä naamaa tähän. Voisko tää jo loppua!

Mitään ei siis olla tehty. Ainon oon hakenut joka arkipäivä tietenkin koulusta ja ruokaa oon tehnyt. Mun ihana serkun tytär lähetti lapsille ison kirjepaketillisen kiiltokuvia, kaverikirjan ja kirjeen. Lisänä oli pikkuserkku-Veetin piirrustus josta meinasi tulla tappelu kun lapset koittivat arvailla mitä siinä on piirrettynä. Kaupassa käynnit ja ulkoilut on hoitanut Jani yksin, jos en oo jaksanut lähteä mukaan. Paitsi että on me jotain muutakin kun pakolliset tehty. Me ollaan käynyt nyt jo kaksi kertaa Annin ja Seelian kanssa St. Veneran Lidlissä kävellen. Ja eilen eli isänpäivänä leivottiin lasten kanssa Janille kakku! Ihana gluteeniton ja maidoton kakku. Ja alotettiin Janin kanssa katsomaan Game of thronesin kuudennetta kautta jota ei olla millään ehditty katsomaan ennen tätä. Hyvä me!

Ilmarin kanssa oon ollut jokapäivä jossain, ulkona, kyläilemässä (Annilla ja Seelialla on parhaat pikkulegot, muovailuvahat ja hama-helmet!) tai kävelyllä. Eniten mua harmittaa sen puolesta, sillä kun riittäisi energiaa vaikka ja mihin mutta mutsia vässää ja laiskotuttaa. Joka aamu kuitenkin mietin tulevaa talvea ja mahdollisia sadepäiviä jolloin on pakko jäädä sisälle, sitten tulee lähdettyä ulos vaikka väkisin. 

Huomenna on Janin syntymäpäivä. Jotain voisi koittaa väkertää jos jaksaa. Sori nyt valitus ja myrtseily, muuhun ei riitä pojot vaikka kuinka koitan olla positiivinen ja ilon kautta arkeen ja niin edelleen. Lauantaina oli tyttöjen ilta johon en päässyt, mutta onneksi perjantaina on Lauran koulukavereiden, eli Maltan yliopiston tanssinopiskelijoiden maailmankiertueen esiintyminen ja mennään tyttöjen kanssa sitä katsomaan. Silloin oon jo terveempi ja mukavempi. Lupaus.

-Sini

Lumikki ja tappaja metsästäjä

Luin tässä iltasaduksi Ilmarille Lumikin. Oon lukenut sen about sata kertaa aiemminkin, vähän muunnellen tarinan rajuja kohtauksia. Kuten että paha kuningatar palkkasi metsästäjän viemään lumikin metsään ja jättämään sinne. "Eipäs äiti! Sen piti tappaa se!" Toinen kohta on kun kuningatar halusi metsästäjältä jonkun todisteen siitä että lumikki on kadonnut. "Niin sen lumikin sydämen tonne rasiaan." Mä oon tainnut turhaan suojella mun pikkupoikaani lumikilta kun se ei yhtään hätkähtänyt tappamista tai sydämen toimittamista todisteena. En viitsinyt nyt yötä vasten jäädä kyseleen sen tuntoja enempää ettei mee uniin, mutta veikkaan että tää tulee vielä leikin kautta esille. Toivottavasti ei missään puistossa keppi ojossa lähde ajamaan lapsia takaa samalla huutaen "minä tapan sinut ja vien sinun sydämen".. Toivotaan että se ei ole vielä sisäistänyt mitä tappaa tarkoittaa tai että sydämen toimittaminen rasiassa vaatii sen irroittamista rintakehästä. Ilmarilla menee vähän muutenkin suomenkielen sanat vinksalleen. Kuulokkeet on kuulkeet ja Ilmaria ei kuulemma pelota, sitä pelättää. Korjata ei tietenkään sovi, oma tahto on tullut pysyäkseen.

Muuten meillä alkaa hommat rullaan. Mun kuume loppui, ainoastaan nuha ja todella raskas yskä jäi jäljelle. Ilmari ja Jani säästyi onneks kokonaan tältä taudilta (tai eihän sitä vielä tiedä, kop kop). Kaikki tekstiilit ja lelut on pesty ja päivittäinen pintojen pesu on tehty. Ensimmäinen lääkekuuri kihiksiin on nyt syöty ja kahden viikon päästä pitäisi ottaa uusintakierros. Elämä alkaa voittaan ja samalla huomaa kuinka pienistä asioista sitä saakaan oman elämänsä sekaisin. Kaikki on suhteellista. Muistan taas olla kiitollinen ainakin hetken <3

Ainolla on alkanut joku esi-esiteini-ikä tai vastaava. Otetaan motivaatiotarrat takaisin käyttöön, katsotaan kuinka käy. Neidin ensireaktio tarroihin oli ettei vois vähempää kiinnostaa mutta kun Jani kävi ostamassa pinkin pahvin tarroille niin mieli muuttui samantien. Onneksi, koska muuten olisin ollut ihan hukassa. Palkinnon saa aina kymmenestä tarrasta ja tarran saa aina hyvin menneestä asiasta, aamiaisesta, päiväunista, ruokailusta, ulkoilusta, iltapesuista, nukkumaanmenosta jne. Mietin että jos Aino saa euron aina kymmenestä tarrasta niin viidellätoista eurolla se saisi ostaa itselleen uuden barbien lelukaupasta. Pitää kysyä mitä mieltä hän itse on. Jos kaikki päivät olisi aamusta iltaan unelmaa niin Ainon on kuitenkin mahdollista "tienata" 7-9 tarraa per päivä. Kuukaudessa veikkaan että olisi saanut sen 150 tarraa kerättyä. Kuulostaapa hurjalta 150 tarraa. Täytyy miettiä vielä uudestaan tää homma ettei käy tylsäksi Ainolle.

Tiistaina meille tulee siivooja! Ihanaa! Paitsi että oon itse (ja Jani ja lapset) just puunannut koko kämpän aika tarkasti ja moneen kertaan, pesin tänään jopa seiniä :D Mutta Marisa pesee meillä aina ikkunat, mitä itse vihaan ja jos jää aikaa niin saattaa pestä jääkaapin tai pedata sänkyjä. Tiistaita siis odotellessa! Niin ja mun serkulle syntyi torstaina pienen pieni vauva <3 Näitä mä aina haluaisin heti tavata, ihania pikkasia, uusia sukulaisia. Mutta saas nähdä käveleekö jo kun tavataan! Piiiiitkä miinus ulkomailla asumisen miinuslistaan.

-Sini

Arvaa mikä loinen tällä kertaa?

Oon tänään ollut aivan rikki. Siis ihan hajalla. Palasina koko likka.

Mulla on kuumetta ja kurkussa kaktus. Poskiontelot on aivan turvonneet ja aivojen tilalla tuntuis olevan pelkkää painetta. Korvissa vinkuu ja humisee. En olis uskonut mutta pakko kai se on myöntää että se on iskenyt nyt sitten muhunkin, miesflunssa meinaan!

Ja Ilmarilla on kihomatoja. Mulla oli yöllä vitsit todella vähissä ja aamulla meinas pokka pettää kun tajusin että mun pitää kuumeisena pestä vessat, imuroida, pestä ovet, ovenkahvat, valokatkaisijat ja pestä pyykkiä, ja kaikki tämä terveen, superenergisen Ilmarin kanssa tietenkin. Lisäksi piti käydä taas morjestaan Dr. Camilleria. Ja olisi pitänyt keittää kurpitsasosekeittokin vielä ennen kun haettiin Aino. Voi Ilmari miksi sun pitää nuolla niitä näppejä, tekis mieli ottaa tutti taas käyttöön.

No, ei auttanu itku markkinoilla. Maksimi panadolit ja ibumaxit naamaan ja ihan terveeks tulin noin vaan. Mä aina välillä kipeänä mietin miten oon pystynyt joskus painamaan kuumeessa työpäiviä kunnialla läpi, lääkkeillä varmaankin. Sen verran hymyilytti oma aamuinen "ruikutus" että käytiin oikein kahvillakin lääkärin jälkeen! Aiettä! Nyt sitten istun sohvalla horkassa ja odotan että Jani pääsee töistä. Kurpitsa on keittämättä. Pehmolelut pitäis heittää koneesta kuivuriin ja uus satsi tilalle. Nyt ei pysty, ei kykene. Mutsi on nyt vähän väsynyt.

-Sini

Raastavaa mummunikävää.

Sunnuntaina käytiin koko porukalla Ta 'Xbiexin leikkipuistossa, Aino otti iisisti rattaissa, sillä vaikka kuume oli jo hellittänyt niin kipeä tyttö oli vielä selvästi. Illalla pääsin pitkästä aikaa tekemään kehonhuoltotreenin kaverin terassille. Aina yhtä ihanaa treenata ulkoilmassa! Tän vois lisätä listaan miksi rakastan Maltaa.

Maanantaina aamulla sataa tihkutti mutta lähdimme silti kävelylle apteekkiin hakemaan Ainolle lääkärintodistusta sairauspäivistä. Hain ensin todistuksen pelkästään maanantaille mutta koulusta ilmoitettiinkin että se tarvitaan kaikille poissaolopäiville ja vaikka se kuulosti hieman oudolta niin pyysin Jania kuitenkin hakemaan uuden todistuksen. Ainolla olisi ollut maanantaina urheilutapahtumapäivä. Tiistai ja keskiviikko oli vapaita koulusta joten tulikin hyvään väliin nämä arkivapaat. Illalla käytiin pyörähtämässä Tigne Pointissa katsomassa Halloween ihmisiä ja kotimatkalla poikkesimme legendaarisessa vikan illan jätskikuppilassa. Aino otti tapansa mukaisesti tuttifrutti annoksen, Tarja saman, Ilmari otti suklaata ja vaniljaa, Iitu banana splitin ja mummu kirsikkajätskin. Hyvää oli kuulemma kaikilla!

Tiistaina aamulla mummu, Iitu ja Tarja sitten lähti takaisin Suomeen ja me lähdettiin lasten kanssa pyörähtämään St Paul's Bayssa. Tarkoituksena oli hakea lainaan verenpainemittari jotta saan tehtyä paineista päiväkirjaa. Mutta mulle iski menomatkalla niin kova huimaus että otettiinkin ihan vaan relaa lasten kanssa ja käytiin omenamehulla ja palasimme tyhjinkäsin kotiin. Molemmat lapset nukahti bussiin ja koska mun huono olo ei ottanut laantuakseen niin päättärillä työnsin ensin bussista nukkuvan Ainon rattailla penkin viereen ja sitten hain nukkuvan ilmarin bussinpenkiltä vielä syliini nukkumaan. Istuin siinä penkillä tunnin ja tuijottelin merta, Vallettaa ja ihmisiä. Sitten kun lapset heräsi niin lähdettiin hitaasti mutta varmasti käppäilemään kotiinpäin. Onneksi mun lapset on sen ikäsiä että useimmiten puhe tehoaa niihin ja ymmärsivät kyllä olla kun ihmisen mieli sen reissun ajan. Kotona sitten tietenkin alkoi heti Ilmarin tappelun virittely ja provosointi ja Aino huusi kurkku suorana mummunikävää. Netflix päälle ja odoteltiin varmasti kaikki aika innokkaasti Jania kotiin töistä.

Tänään aamulla otettiin uusi yritys verenpainemittarin suhteen ja saatiinkin se haettua St Juliansista tällä kertaa. Aino on edelleen itkenyt mummunikäväänsä äänekkäästi mm. bussissa. Voi raasua. Mun huono-olo on vaivannut vieläkin ja kirsikkana tuli todella äkillinen kurkkukipu mulle myös, joten luultavasti sain Ainolta sen taudinkin tähän sitten vielä. Eli siis oikein mitään ei olla tehty. No, pari päivää vielä niin on viikonloppu. Suomessa on kuulemma ihan talvi jo tullut, vitsit miten sitä voikaan ikävöidä lumista hengitysilmaa!

P.S: Kipeenä pitää aina lukea joten äidin tuomat uudet kirjat tulivatkin todella hyvää väliin!

-Sini