Koulu alkaa!

Roskia silmissä jo pelkästä ajatuksesta. Ainon ensimmäinen koulupäivä on maanantaina. Mulla piti olla vielä kaksi vuotta aikaa valmistautua tähän tilanteeseen! Aino on niin reipas ja rohkea tyttö, se kyselee joka aamu olisko tänään jo koulupäivä. Mua taas pelottaa ja kauhistuttaa Ainon puolesta. Itse olin yhdeksänvuotias kun siirryin lähes ummikkona Espanjassa paikalliseen kouluun, josta en tuntenut ketään entuudestaan. Ja vaikka siitä selvittiin ja olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni siitä päätöksestä minkä he aikanaan tekivät, niin en pysty vertaamaan meidän tilanteita. Aino on vasta neljä vuotias, hanat auki ja naama tyynyyn.

Maltalla koulu alkaa jo aikaisin eteläeurooppalaiseen tapaan, eli viisivuotiaana. Jos tietäisimme nyt varmasti että ensivuonna palaisimme Suomeen, emme olisi Ainoa vielä kouluun laittaneet. Mutta koska tulevaisuus on meille tällä hetkellä avoin, ja lasten tarhapaikatkin Suomessa on nyt irtisanottu, ilmoitimme hänet Slieman Newark Schooliin. Näin hän oppii paremmin englantia, pääsee ikäistensä kanssa sosialisoitumaan ja jos jäämmekin tänne vaikka viideksi vuodeksi niin hän on ainakin samoilla viivoilla muiden samanikäisten kanssa.

Itse olen kuitenkin vahvasti suomalaisen koulujärjestelmän kannattaja koulunaloituksen suhteen, seitsemänvuotiaana on paras ikä aloittaa koulu ja sen puolesta puhuu useat tutkimuksetkin. Mutta maassa maan tavalla. Onneksi koulunkäynti ensimmäisellä ja ilmeisesti vielä toisellakin luokalla täällä on aika iisiä. Läksyjä tulee tottakai ja sanakokeita ja muitakin kokeita on, mutta tasapainoksi on sitten myös leikkiä, askartelua ja retkiä. Koulupäivät ovat 7.45-13.30 eikä lämmintä lounasta syödä koulupäivän aikana, ainoastaan lunchbox eväät välitunnilla.

Kun viimeviikolla haimme Ainon koulupuvun, sitä soviteltiin ahkerasti monta kertaa päivässä. Myös uudet koulukengät on olleet jalassa mahdollisimman paljon. Kaikki muu tulee koululta paitsi penaali, juomapullo, lunchbox, koulun lippis ja valkoiset lenkkarit on jokaisen ostettava itse. Valkoisia lenkkareita meillä ei vielä ole mutta penaalin kävimme ostamassa, frozen-sellaisen tietysti. Ilmari halusi tottakai myös penaalin ja varmaan arvaatte jo, että sellaisen se myös sai.

Mietittiin pitkään plussia ja miinuksia yksityisen ja julkisen koulun välillä. Päädyimme kuitenkin tähän yksityiseen kouluun sijainnin, tuttujen ystävien ja englannin kielisen opetuksen takia. Julkinen koulu olisi ollut ilmainen ja Aino olisi päässyt siellä paremmin sisään maltalaiseen kulttuuriin, mutta opetus tapahtuu pääpiirteittäin maltan kielellä jota en itse pidä kovinkaan tärkeänä taitona verrattuna englantiin. Maltalaisia on kuitenkin maailmassa vain tampereellinen, kun taas vahva englanti on iso plussa alalla kuin alalla. Englanti on myös Maltan toinen virallinen kieli! Miinuksia yksityinen koulu keräsi koulumaksuista, koulupuvusta ja ystäviltä kuulluista kokemuksista jotka eivät aina niin mairittelevia olleet. Valinta kuitenkin tehtiin ja ollaan kyllä tyytyväisiä.

Ainon luokalla aloittaa kaksi suomalaista poikaa ja toisella luokallakin on kaksi suomalaista poikaa, kaikki neljä Ainolle ennestään tuttuja. Tämä helpottaa varmasti asioiden selvittelyä jos tulee joku kriisi kesken päivän, niinkun dramaattiselle naisenalulle saattaa joskus tulla. Tämä tieto rauhoittaa myös äidin mieltä.

Koulun aloituksen ajankohtaa mietimme myös. Koska koulun alettua, lomailu ei enää onnistukaan niin helposti kuin vaikka viime helmikuussa jonka vietin lasten kanssa kokonaan Suomessa. Koulun infotilaisuudessa painotettiin monta kertaa oppivelvollisuuden -velvollisuus määritettä. Poissaolosta täytyy ilmoittaa kouluun heti aamulla ja kolmannesta sairauspäivästä eteenpäin pitää olla lääkärintodistus koululle toimitettuna. Matkoja varten pitää anoa rehtorilta erikseen vapaata, tämä tapahtuu toimittamalla lentoliput rehtorille tarkastettaviksi. Ymmärrän kyllä velvollisuuden merkityksen mutta en tiennyt että näin vähän luotetaan vanhempien sanaan. Seuraavan kerran meillä on siis juhannuksen jälkeen vasta mahdollisuus matkustaa pidemmäksi aikaa Suomeen.

Ilmari menisi maltalaisen koulujärjestelmän mukaan nyt eskarin ensimmäiselle, eli kinder1:lle. Mutta koska Ilmari on aika herkkä ja ujo poika, sellainen oikeaoppinen hidas hämäläinen joka on nyt vasta tullut kuorestaan ulos, en halua kokeilla kuinka nopeasti se sinne kuoreen pystyy pujahtamaan takaisin. Ainolla on paremmin perussanasto englanniksi hallussa ja on luonteeltaankin paljon rohkeampi ja sosiaalisempi. Me vietetään siis Ilmarin kanssa arkipäivät kaksin ainakin tämä seuraava vuosi, ehkä toinenkin.

Kirjoittelen sitten myöhemmin miten ensimmäinen koulupäivä Ainolla meni!

Terkkujaaaa!

-Sini

P.S: Koitan saada blogin käyttäjäystävällisemmäksi ja instagramin linkin lisättyä sivupalkkiin. Koska tietokoneestani on akku rikki ja uuden saanti saarelle erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta, olen mieheni tietokoneen armoilla ja se on käytössäni ainoastaan iltaisin ja viikonloppuisin. Siksi myös kuvien laatu kärsii, kun käsittelen ja lataan ne blogiin puhelimella.