keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, uudet stressit

Taas on vierähtänyt tovi viime kirjoituksesta, tämä onkin ensimmäinen teksti tänä vuonna siis! Uusi vuosi oli ja meni. Vietettiin ihan hauska ja riehakas ilta Lauralla ja Lassella. Leivoin banaanileipää sinne josta toinen syötiin jo ennen juhlia. Melkein kaikki lapset olivat paikalla, ja jopa yksi Hollannin vahvistus, voitte siis kuvitella taas sitä volyymin määrää. Laura oli keksinyt jostain kauko-ohjattavat sumopainija ukkelit joilla lapset sitten leikkivät. Isommat pojat yritti koko illan pullohaastetta missä vajaa pullo heilautetaan voltilla kädestä ja sen pitäisi laskeutua pystyyn maahan. Joka väliin sitten vielä joku "dap" liike ja ne onnistumistuuletukset olivat tärkeintä koko jutussa. :D Kivaa oli ja paljon ihmisiä pääsi paikalle. Seuraavana päivänä haettiin lasten kanssa Martta-koira lenkille kissapuistoon.




Alkuvuosi meni jossain ihme huumassa, Hollannin vahvistuksia nähtiin puistossa ja käytiin isolla porukalla Kalkarassa tiedemuseossa, eli Esplorassa. Se oli aivan uskomattoman huikea paikka ja lapset olisi viihtynyt siellä vaikka kuinka monta tuntia. Mennään sinne ehdottomasti uudestaan joskus niin että Janikin pääsee mukaan! Kaikki loput kuvat on muuten sitten sieltä :)Torstaina Ainolla alkoi jo koulu ja loppiainenkin oli ihan normaali koulupäivä. Hieman ihmetyttää että maailman "toiseksi katolisin" maa Vatikaanin jälkeen ei vietä loppiaista... Mutta ehkä muutosten aika on täällä, tulihan tänne nyt ne katumuspilleritkin vihdoin apteekkeihin, tosin vain niihin joiden apteekkari haluaa myydä näitä saatanallisia kuolemanpillereitä. Abortti on vielä ilmeisesti kielletty. 







No se siitä parjaamisesta. Ainolla alkoi koulu viimeviikolla siis ja jokainen aamu on ollut vähän kurjaa mennä kouluun. Toisaalta Aino on niin innoissaan, mutta on nyt monta kertaa sanonut ettei halua enää opiskella. Minkäs sille nyt voi kun kouluvelvollisuus alkaa täällä jo 5-vuotiaana. Rankkaa on myös katsoa vierestä kun toinen itkee ettei halua mennä kouluun. Oon koittanut vaan tsempata ja kehua ja yhdessä ollaan mietitty niitä koulun kivoja puolia, ystäviä ja lounastuntia <3 Ehkäpä tämä vaihe menee ohi pian.





Asunnonmetsästystä on ollut myös ohjelmassa ja siihen liittyvää stressiä onkin sitten ollut reippaasti. Eihän siitä oikeasti tarvitsisi stressata, mutta ne jotka tuntee mut niin tietää :D Mä olen aivan mahdoton stressierkki! Stressi antaa mulle jotkut ihmeelliset supervoimat, nukahdan vasta aamuyön puolella mutta silti jo aamusta olen ihan skarppina. Aivot raksuttaa sataa asiaa kerralla joten jotain aina unohtuu, mutta saan myös paljon enemmän aikaan kun normaalisti. Yleensä näinä stressikausina siivoan paljon, niinkun nytkin. Tilasin aiemmin ecco-verdestä, tai oikeastaan biolindosta luomuversion VIM:istä vai mikä CIF se hankausaine nykyään on, ja sillä olen nyt pistellyt keittiön tasot hohkaamaan valkoisuuttaan. Mietin että pitäisikö pestä seinätkin vai maalataankohan täällä ennen seuraavia asukkaita. Niinkuin myös vuosi sitten, niin tälläkin kertaa sain ihan vaan stressaamalla itselleni herpeksen alahuuleen. Joka kerta sama. Mela.





Nyt kun aloin näillä mu ylikuumentuneilla aivoillani miettimään, niin voihan tämä "stressipiikki" myös johtua mun kilpirauhasesta joka on lääkityksen lopetuksen jälkeen nyt käynyt sekä vajaalla että liikatoiminnalla. :D #gottalovemythyroid No mela, ei se siitä miettimällä ainakaa palaudu.






Mä katsoin muuten netflixistä The Shannara Chronicles ekan kauden, kun en pystynyt muuhun iltaisin oikein keskittyyn, koska stressi. Ja muutenkin on ollut sellanen utopinen fiilis, ihan kuin olisin kokoajan kovassa kuumeessa, mutta ilman sitä kuumetta. Ensimmäistä kertaa taas vuoteen on tulehduskipulääkkeet käytössä nivelsärkyjen takia, seuraavaksi haen lisää melatoniinia että saan iltaisin unen päästä kiinni. Stressi on kyllä penteleellinen vaikkakin pakollinen tila. Tulis jo kesä!

-Sini



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti