Se nyt ei vielä mitään. Hajustetta ja laventelia kaappeihin ja tuuletusta tuuletusta tuuletusta. Kyllä niiden kanssa voidaan elää. Suurimmaksi ongelmaksi koitui home tai joku muu hirveä haju mikä ei hälvene sitten kirveelläkään vierashuoneesta eikä meidän makkarista, missä se ei kuitenkaan niin voimakkaasti tuoksahda. Onneksi lastenhuoneessa on hyvä ilma ja kaksi parisänkyä niin vierashuoneessa ei tarvitse kenenkään nukkua. Ja meillä on onneksi vuokrasopimuksessa lisätty pykälä homevaurioiden välittömästä korjaamisesta. Tosin Maltan välitön on hieman eriluokkaa meidän välittömän kanssa. No mutta. Pääasia että tulee hoidetuksi ennen kuin ensimmäiset vierashuoneen käyttäjät saapuu! Koska täällä harvoin home pesiytyy rakenteisiin niin tuli yllätyksenä tämä epäily myös vuokranantajalle, jonka isä on tulossa vähän remppaamaan kunhan kiireiltään kerkiää. Epäilty homevaurio ei siis ole sitä "normaalia" pinnallista vaan piilossa seinän sisällä. Molempien hajuongelmaisten seinien toisella puolella sijaitsee suihkukaappi tai kylpyamme jonka saumaukset olivat kuluneet ja edellinen asukas on siis ties kuinka kauan suihkutellut kaikki vedet seinän sisään. Mela. Ennen muuttoa huomasin kylpyammeen saumojen puuttumisen ja pyysin niihin silikoonia, he olivat vetäneet siihen täällä erittäin suosittua sementin tapaista saumausainetta joka siis on sellaista huokoista, saumauslaastia tai sen tapaista. Jeespoks. En silloin huomannut suihkukaapin vastaavaa saumaongelmaa, eikä heillekään tullut siinä saumatessa tietenkään mieleen tarkistaa suihkua samalla, niin emme ole nyt ollenkaan käyttäneet sitä. Alakerran asukit varmaan kiittelisivät kovasti kun juuri tekeillä olevan remontin keskellä alkaisi katto kostua. Onneksi on se toinen kylppäri.
Sitten vielä sängyt. Luulin ensin että pistävä haju vierashuoneessa tulee pedatun sängyn voimakkaasta hajusteesta. Pesin ne ja haju vaan yltyi. Sitten kurkkasin patjan alle ja voitteko uskoa että umpipohjaisessa sängynrungossa ja umpinaisen alustan päällä (näissä kosteusprosenteissa) oli homeinen patja! Siis ei voi olla totta miten ei kenellekään tule mieleen porata vaikka muutamaa lisäreikää umpinaisiin pohjalevyihin tai jättää yksi levy pois ja asetella loput harvakseltaan siihen. Tai ostaa siihen hyvin hengittävää sälepohjaa?. Huhhuh. Pikkasen siinä keräilin itseäni ja stten tarkistettiin muutkin sängyt. Meidän sängyssä on sälepohja ja vaikka patja on varmaan sata vuotta vanha niin ainakin se on homeeton! Lastenhuoneesta paljastui vastaavat umpirunkoiset ja umpipohjaiset sängyt ja niistä toinen pohja ja patja oli homeessa, toinen ei onneksi. Pienet puhaltelut taas ja sisäiset itkupotkuraivarit ja asiallinen tekstari vuokranantajalle. Onneksi hän lupasi oitis tilata uudet patjat meille, valokuvaa vastaan kylläkin. Saimme siis viime viikolla uudet patjat mutta umpipohjat (jotka puoliväkisin pesin bleachilla) on edelleen odottamassa vuokranantajan isää jonka pitäisi niihin askarrella nyt sälepohjat. Ajattelinkin jo kysyä että korjataanko ja hoidetaanko vai olisko kaikille vain parasta että me etsittäis meille uusi koti. Ei muuten mitään mutta kun en jaksaisi koko ajan pyytää, huomauttaa, kysyä ja valittaa tästä muuten niin ihanasta kämpästä..
Mä oon elänyt viimeiset viikot jollain ihme tuuliajolla. Oon purkanut tavarat ja miettinyt mitä voisin itse tehdä parantaakseni asioita ja nopeuttaakseni tulevaa prosessia. Oon hinkannut kaappeja ja laatikoita ja käyttänyt pullollisen laventelin eteeristä öljyä. Oon tilannut julisteet tyhjiin kehyksiin ja kuvitellut tupareita lauantaille 18.2. Oon miettinyt meidän pientä Ainoa jonka koulumatka piteni muutamalla kilometrillä mutta bussireitin takia aamut aikaistui tunnilla. Mietittiin että Aino voisi jäädä loppuvuodeksi kotiin ja kävisi yksityistunneilla pari kertaa viikossa kehittämässä englantiansa ja syyskuussa hän voisi sitten aloittaa alusta junior ykkösellä julkisessa koulussa kävelymatkan päässä. Katsotaan nyt mitä senkin kanssa tehdään. En haluaisi tehdä mitään ratkaisuja paineen alla ja olematta varma että Aino haluaa sitä oikeasti itsekin. Ehkä se arki tästä harjaantuu ja alkaa rullaamaan kun saatais nyt se remppa-Ray tänne äkkiä.
Kamera on pitänyt lomaa myöskin. Yhdet kuvat sain kun kävimme retkellä Pembroken leikkipuistossa lauantaina. Lauantaina oli muuten lämmin päivä, teepaitakeliä, nyt tietty sataa taas. Ja mä olen muuten tulossa pikavisiitille piakkoin passihakemukset jättämässä!
-Sini
