Se tunne.

Se tunne kun ei oo sanoja mutta tarve kirjottaa.

Se tunne kun antaisit mitä vaan että vois palata ajassa taaksepäin.

Se tunne kun mikään ei tunnu todelta.

Se tunne kun rukoilet vaikket tiedä mihin uskot.

Se tunne kun et osaa päättää ja päätös on tehtävä.

Se tunne kun tiedät että pitää päästää jostain irti saadakseen jotain tilalle.

Se tunne kun oot niin onnellinen että itkettää.

Se tunne kun kaipaat kotiin vaikka olet siellä.

Se tunne kun tajuat että selviät mistä vaan.

Se tunne kun saat ajatuksesta vihdoin kiinni.

Se tunne kun onnistut mutta se ei tunnu miltään.

Se tunne kun väsyttää vaikka oot nukkunut hyvin.

Se tunne kun ei väsytä vaikka kello on sata.

Se tunne kun et jaksa edes hermostua.

Se tunne kun ei pelota mikään.

Se tunne kun sataa vettä ja hymyilyttää.

Se tunne kun pelkäät nukkua yksin.

Se tunne kun tajuat ettei mikään oo enää koskaan ennallaan.

Se tunne kun rakastat niin lujaa että sattuu.

Se tunne kun ahdistaa niin ettet saa henkeä.

Se tunne kun oot niin sekasin ettet jaksais edes ajatella.

Se tunne kun koitat ymmärtää muttet pysty.

Se tunne kun aika kuluu liian nopeesti.

Se tunne kun oot onnellinen kaikesta huolimatta ja se tuntuu pahalta.

Se tunne kun luet saman sivun kirjasta kolmeen kertaan etkä vieläkään sisäistä sitä.

Se tunne kun tiedät ettei sulla oo kaikki hyvin.

Se tunne kun pistät silmät kiinni ja luotat elämään.

Viimeiset pari kuukautta on ollut mulle laidasta laitaan tuntemista. Surua, iloa, epäuskoa, ahdistusta, onnea, vihaa, rakkautta, lämpöä, anteeksiantoa, ihmetystä, raivoa ja kaikkea mahdollista yhtäaikaa ja erikseen. Elämä heittää välillä radaltaan ja pistää kaiken uusiks. Helmikuussa tapahtui meidän sukua järkyttänyt kamala onnettomuus, sen jälkeen on ollut vaikea varmasti jokaisella meistä palata kiinni normaaliin arkeen. Me tultiin Suomeen maaliskuun 10. päivä ja palataan kotiin joskus toukokuun puolella. 

Ilmari on rampannut labroissa ja lääkärillä ja meillä on vielä yksi lasten Polin käynti toukokuussa. Lonkissa on joku rakenteellinen virhe joka ilmeisesti aiheuttaa yölliset polvisäryt. Kunhan ei olisi reumaa niin mä oon onnellinen. Aino on päässyt yli englanninkielen kammosta ja puhuu usein englantia huvin vuoksi. Meillä on kaikki hyvin, mutta ollaan tehty uudet suunnitelmat syksylle. Minä ja lapset muutetaan Suomeen elokuussa. Aino aloittaa esikoulun Pispan koulussa ja kaikki muu on vielä auki. Koitetaan tietysti käydä Maltan kotona mahdollisimman usein. <3

Mun maltan muijille paljon terveisiä että tulossa ollaan! <3

-Sini

Mistähän sitä sitten aloittaisi. Varmaan valitukset ensin.

Niinhän siinä sitten kävi että muutto meni kun elokuvissa. Miehet tuli hakeen pakatatut tavarat sovitulla kellonlyömällä. No okei, ehkä he vähän myöhästyivät. Tavarat toimitettiin uuteen kotiin ehjänä ja ylös asti kannettuna, 52 euroa, ei paha. Mä toin ruukkukasvit eli kuusen, joulutähden ja Ainon "kaalin" sekä imurin taksilla ja siinä meni imurista se varren pidike rikki. Aika pienet vauriot mun mielestä. Sitten alkoi ihmettely. Kämpässä oli sellainen vieno mummolan haju jo alkujaan ja ajattelin että pesen vaatekaapit, sänkyjen rungot, ovet ja keittiön kaapit vaan superhyvin niin hälvenee. Ei muuten hevillä hälvene. Yhtä lipastoa ei voi käyttää ollenkaan hajun takia. Hyhhyh.

Se nyt ei vielä mitään. Hajustetta ja laventelia kaappeihin ja tuuletusta tuuletusta tuuletusta. Kyllä niiden kanssa voidaan elää. Suurimmaksi ongelmaksi koitui home tai joku muu hirveä haju mikä ei hälvene sitten kirveelläkään vierashuoneesta eikä meidän makkarista, missä se ei kuitenkaan niin voimakkaasti tuoksahda. Onneksi lastenhuoneessa on hyvä ilma ja kaksi parisänkyä niin vierashuoneessa ei tarvitse kenenkään nukkua. Ja meillä on onneksi vuokrasopimuksessa lisätty pykälä homevaurioiden välittömästä korjaamisesta. Tosin Maltan välitön on hieman eriluokkaa meidän välittömän kanssa. No mutta. Pääasia että tulee hoidetuksi ennen kuin ensimmäiset vierashuoneen käyttäjät saapuu! Koska täällä harvoin home pesiytyy rakenteisiin niin tuli yllätyksenä tämä epäily myös vuokranantajalle, jonka isä on tulossa vähän remppaamaan kunhan kiireiltään kerkiää. Epäilty homevaurio ei siis ole sitä "normaalia" pinnallista vaan piilossa seinän sisällä. Molempien hajuongelmaisten seinien toisella puolella sijaitsee suihkukaappi tai kylpyamme jonka saumaukset olivat kuluneet ja edellinen asukas on siis ties kuinka kauan suihkutellut kaikki vedet seinän sisään. Mela. Ennen muuttoa huomasin kylpyammeen saumojen puuttumisen ja pyysin niihin silikoonia, he olivat vetäneet siihen täällä erittäin suosittua sementin tapaista saumausainetta joka siis on sellaista huokoista, saumauslaastia tai sen tapaista. Jeespoks. En silloin huomannut suihkukaapin vastaavaa saumaongelmaa, eikä heillekään tullut siinä saumatessa tietenkään mieleen tarkistaa suihkua samalla, niin emme ole nyt ollenkaan käyttäneet sitä. Alakerran asukit varmaan kiittelisivät kovasti kun juuri tekeillä olevan remontin keskellä alkaisi katto kostua. Onneksi on se toinen kylppäri.

Sitten vielä sängyt. Luulin ensin että pistävä haju vierashuoneessa tulee pedatun sängyn voimakkaasta hajusteesta. Pesin ne ja haju vaan yltyi. Sitten kurkkasin patjan alle ja voitteko uskoa että umpipohjaisessa sängynrungossa ja umpinaisen alustan päällä (näissä kosteusprosenteissa) oli homeinen patja! Siis ei voi olla totta miten ei kenellekään tule mieleen porata vaikka muutamaa lisäreikää umpinaisiin pohjalevyihin tai jättää yksi levy pois ja asetella loput harvakseltaan siihen. Tai ostaa siihen hyvin hengittävää sälepohjaa?. Huhhuh. Pikkasen siinä keräilin itseäni ja stten tarkistettiin muutkin sängyt. Meidän sängyssä on sälepohja ja vaikka patja on varmaan sata vuotta vanha niin ainakin se on homeeton! Lastenhuoneesta paljastui vastaavat umpirunkoiset ja umpipohjaiset sängyt ja niistä toinen pohja ja patja oli homeessa, toinen ei onneksi. Pienet puhaltelut taas ja sisäiset itkupotkuraivarit ja asiallinen tekstari vuokranantajalle. Onneksi hän lupasi oitis tilata uudet patjat meille, valokuvaa vastaan kylläkin. Saimme siis viime viikolla uudet patjat mutta umpipohjat (jotka puoliväkisin pesin bleachilla) on edelleen odottamassa vuokranantajan isää jonka pitäisi niihin askarrella nyt sälepohjat. Ajattelinkin jo kysyä että korjataanko ja hoidetaanko vai olisko kaikille vain parasta että me etsittäis meille uusi koti. Ei muuten mitään mutta kun en jaksaisi koko ajan pyytää, huomauttaa, kysyä ja valittaa tästä muuten niin ihanasta kämpästä..

Mä oon elänyt viimeiset viikot jollain ihme tuuliajolla. Oon purkanut tavarat ja miettinyt mitä voisin itse tehdä parantaakseni asioita ja nopeuttaakseni tulevaa prosessia. Oon hinkannut kaappeja ja laatikoita ja käyttänyt pullollisen laventelin eteeristä öljyä. Oon tilannut julisteet tyhjiin kehyksiin ja kuvitellut tupareita lauantaille 18.2. Oon miettinyt meidän pientä Ainoa jonka koulumatka piteni muutamalla kilometrillä mutta bussireitin takia aamut aikaistui tunnilla. Mietittiin että Aino voisi jäädä loppuvuodeksi kotiin ja kävisi yksityistunneilla pari kertaa viikossa kehittämässä englantiansa ja syyskuussa hän voisi sitten aloittaa alusta junior ykkösellä julkisessa koulussa kävelymatkan päässä. Katsotaan nyt mitä senkin kanssa tehdään. En haluaisi tehdä mitään ratkaisuja paineen alla ja olematta varma että Aino haluaa sitä oikeasti itsekin. Ehkä se arki tästä harjaantuu ja alkaa rullaamaan kun saatais nyt se remppa-Ray tänne äkkiä.

Kamera on pitänyt lomaa myöskin. Yhdet kuvat sain kun kävimme retkellä Pembroken leikkipuistossa lauantaina. Lauantaina oli muuten lämmin päivä, teepaitakeliä, nyt tietty sataa taas. Ja mä olen muuten tulossa pikavisiitille piakkoin passihakemukset jättämässä!

-Sini

My mela moment.

Sieltä se mela momentti sitten tuli. Yllättäen ilmalämpöpumppujen asennus venyy ja asunnolla on tänään vielä täysi kaaos päällä. Esimuutto on siis peruttu ja keskiviikkona sitten hirveellä höökillä roudataan, siivotaan ja stressataan oikein olan takaa! :) Olen silti positiivisesti yllättynyt tästä hyvin hyvin pienestä takapakista, odotin jotain suurempaa ongelmaa. Mutta hyvä näin!

Ja onneksi mummu tulee huomenna! Lapset on laskeneet öitä ja nyt kun on enää yksi yö jäljellä niin jännitys on huipussaan. Pakkailut on vähän vaiheessa mutta onneksi purettavia huonekaluja on vain yksi, Ilmarin sänky. Muuten pelkkää käyttötavaraa ja vaatteita ja kaksi mattoa sekä patteri.

Aino oli eilen uuden luokkakaverinsa Izzyn synttäreillä ponitallilla. Siellä jokainen lapsi pääsi ratsastamaan sekä ponilla että ponikärryn kyytiin synttärisankarin kanssa. Ohjelmassa oli lisäksi jonkuntapaisen kaalintaimenen istutusta. Kivaa oli ja kakkukin oli Ainon mielestä todella hyvää :)

Illalla kävimme Lauran ja Hannahin kanssa Attardissa valokuvanäyttelyssä ja sen jälkeen piti käydä syömässä. Lähtö kuitenkin venyi juuri senverran että kun 22.30 saavuimme takaisin sliemaan niin kaikista ravintoloista oli keittiö kiinni. Ja uskokaa tai älkää niin kesällä sama homma. Luulisi että niillä turisteilla pitäisi keittiötä edes 30-60 min pidempään auki. Mutta mela. Mäkkäri ei ollut vaihtoehto joten suuntasimme vaatimattomasti Portomason Tiffanyyn juustolautaselle ja bisselle. Vaikka meillä ei ollut ykkösiä päällä ja muutama asiakas mittaili meitä epäuskoisesti katseillaan, meillä oli silti tosi hauskaa! Plussana superhyvä asiakaspalvelu. Vahva suositus.

Tänään pakkaamme lastenhuoneen pakettiin ja säilömme ne vierashuoneeseen muuttoon asti. Ensin vielä yksi pieni kahvi.

-Sini

Muuton esimuutto.

Sunnuntaina pitäisi esimuuttaa tavaroita uuteen kotiin. Tämä siksi ettei keskiviikkona olisi niin kovin paljon puuhaa samalle päivälle. Ainolla on huomenna luokkakaverin synttärit ponitilalla(!) aamupäivällä ja illalla piti mennä vielä keilahallille juhlistamaan Poen 8v synttäreitä, ne siirtyikin ensiviikonlopulle kun asumme jo Swieqissä. Samat keilaussetit oli viimevuonna ja kaikilla oli kivaa, joten sitä samaa odotellessa! Huomenna vielä olisi illalla yksi valokuvausnäyttely mikä on jo kerran peruuntunut ja mihin menemme Lauran ja ehkä Hannahin kanssa. Ajattelin sitten sunnuntaina viedä uuteen kotiin kaikki vaatteet mitä emme juuri nyt käytä, 90% lasten leluista ja tarvikkeista, kaikki paperit ja sälät sekä ompelukoneen ja kankaat. Ainiin! Olen superonnellinen uuden kodin työpöydistä, niitä löytyy jokaisesta makuuhuoneesta. Saan siis ihan ikioman ompelupöydän! <3 Tän tekstin kaikki kuvat on vanhoja, löysin lightroomin uudestaan ja olen harjoitellut kuvankäsittelyä viimepäivät ahkerasti, lähinnä kuvien sävyjä ja kasvoja :)

Sitten meillä onkin enää maanantai (äiti tulee!), tiistai (viimeiset pakkailut ja siivoilut) ja sitten onkin jo virallinen muuttopäivä. Aino menee silloin normaalisti kouluun ja riippuen siitä kuinka paljon on muuttokuormaa jäljellä, kuljetetaan taas tavaraa uuteen kotiin, siivoillaan, vaihdellaan avaimia ja rahaa ja tietenkään mikään ei mene niinkuin on suunniteltu koska mela, mutta ei tässä muutakaan voi kun antaa mennä. Se kiva puoli täällä asumisessa on, ettei tavaraa ole kerääntynyt nurkkiin niin paljon kun Suomessa. Vaikka yllättävän paljon (hahhahah) sitä kyllä on kertynyt. Huono puoli tietysti on se, että nyt Suomen päässä sukulaiset ja ystävät joutuvat säilyttämään pahvilaatikoittain romujamme varastoissaan. Ehkä sitten joku päivä teemme lopullisen päätöksen olla palaamatta Suomeen ja hankkiudumme eroon niistä romuista ja tuomme luoksemme ne mitä haluamme säilyttää. Who knows. Nyt kuitenkin on ihanaa olla miettimättä niitä kymmeniä ja kymmeniä surullisia pahvilaatikoita ripoteltuna ympäri tamperetta, viemässä tilaa muiden nurkista. Stressaajaksi elän näköjään hetkessä aika hyvin aina kun se sopii mun moodiin :D

Päivitin mun tietokoneeseen tosiaankin lightroomin viikko sitten, sain yllättävän inspiraation ystävältäni Lotalta. Olenkin nyt herännyt taas valokuvauksen ihanuuteen ja ahminut tietoa, tutoriaaleja ja kaikenmaailman webinaareja kuvankäsittelyä koskien. Kaikki ylimääräinen aika on mennyt koneella vanhoja kuvia käsitellen. No okei, katoin mä areenasta sykkeen neljännen kauden :) Olen oppinut niin paljon tässä muutaman päivän aikana että välillä mietin onko musta ikinä mihinkään. Luulin osaavani ihan ookoo mutta todellisuudessa en tiedä mistään mitään. Harjoitus tekee mestarin ja toiset on seppiä jo syntyessään. Tässä nyt kaikki siis vanhoja kuvia! :)

Viime viikonloppuna kävimme katsomassa upean tanssinäytöksen Vallettassa tyttöporukalla, sen jälkeen kävimme vielä syömässä. Eilen kävimme Ilmarin kanssa Mintissä aamukahvilla, olimme sopineet treffit muiden tyttöjen kanssa jo aiemmin ja sattuipa kyllä todella ihana ilma. Oli todella virkistävää tavata ystäviä tän härdellin keskellä. Jospa se kevät sieltä nyt pikkuhiljaa alkaisi niin virkistyisi ehkä myös pääkoppa <3

-Sini

Hei me muutetaan taas! Jee! Eiku.

Me ollaan siis tämä alkuvuosi nyt etsitty kuumeisesti uutta asuntoa. Vuokrasoppari tästä päättyy 25.1 ja olin henkisesti valmistautunut järkyttävään turhautumiseen ja muutamiin julkisiin itkupotkuraivareihin. Viimekerralla vuosi sitten, olin lopulta niin vihainen ja turhautunut jo etukäteen aina kun lähdimme katsomaan asuntoja, ettei siitä tullut mitään. Olin antanut silloinkin kaikille välittäjille tarkat speksit:

1.tiskikone

2.pesukone+KUIVURI asunnossa (ei katolla)

3.homeeton

4.kunnon ikkunat/ovet

Ei mikään kilometrilista siis. Ja silti ne välittäjät, dollarin kuvat silmissä, kierrätti meitä mitä ihmeellisimmissä kämpissä. Yhdessä oli hometta joka seinässä ja vähän katossakin, mutta "no problem madam, this is Malta. We wash it with bleach and then we paint. You can move in tomorrow". Joo ei kiitti. Ja toisessa oli juuri nähty torakka keittiössä mutta "mela, we wash this kitchen with bleach everywhere, you can move in today" -ei kiitos bleachia pisaraakaan mun keittiöön, eikä torakoita, tosin siinä samaisessa asunnossa olisi joutunut käymään katolla pyykkäämässä ja välittäjän oli vaikea ymmärtää miksi en haluaisi käydä jokapäivä katolla kahden lapsen kanssa, säällä kun säällä. Kaikissa muissakin oli jotain vikaa ja välittäjät alkoi jo ahdistaan niin lujaa että teki mieli jättää leikki kesken. Onneksi sitten löysimme tämän nykyisen, tosi mukavalta välittäjältä ja aivan paraatipaikalta vielä. Budjettia tosin jouduimme venyttämään aika reippaastikin, mutta siinä tilanteessa se oli ainoa ratkaisu. Ja olen onnellinen siitä, sillä meillä on ollut aivan ihana vuosi tässä ihanassa asunnossa. Ikävä tulee.. <3

Nämä kuvat on uudesta kodista.

Niin siis odotukset olivat ymmärrettävästi hieman tuskaiset tästä projektista. Mutta mitä vielä. Käytiin katsomassa yhtä kolmen makkarin penthousea jäätävällä kattoterassilla Santa Venerasta. Oli muutenkin ihan sopiva ja mukavan oloinen. Mutta siellä oli joku haju. Jäätiin sitä sitten miettimään kun hometta siellä ei kyllä ollut. Koitettiin keksiä mistä haju vois tulla. Omistaja sanoi että tulee siitä kun asunto ollut tyhjillään kuukauden. Käytiin muutaman päivän päästä katsoon sitä samaa uudestaan ja haju oli edelleen siinä, vaikka välissä oli tuuletettu. Ei jatkoon. Mulla turposi silloin silmät ja nenää kirveli joten veikkaan jotain tekstiilikemikaalia tai muuta vastaavaa.

No sitten sinä samana päivänä kun kävimme tuon ihanan penthousen uusintakierroksella, halusi välittäjämme viedä meidät vielä katsomaan kahta kämppää Swieqiin. Meillä oli lapset hoidossa Annilla ja Kimmolla ja mulla oli illalle sovittu sushitreffit tyttöjen kanssa Sakuraan. No lähdettiin kuitenkin äkkiä käymään. "Äkkiä" on vähän vitsi täällä Maltalla ja tottakai yliopiston kohdalla oli kolari ja liikenne seisoi vartin. Swieqin aluekaan ei ehkä ollut listallamme ensimmäisten joukossa ja mä laskin mielessäni puolituntisia ehdinkö susheille. Mutta jo ensimmäinen silmäys ovesta riitti. Uudenkarheat, muhkeat ja valkoiset IKEA:n ektorpin sohvat. Aaaah, koska voidaan muuttaa?

Tosiaankin sitä voi miettiä miten sohva voi olla valintakriteeri tai päätöksen lukkoonlyöjä. Miettijä voi tulla kokeileen näitä maltalaisten rakastamia keinonahkasohvia ja tajuta ettei tämä materiaali toimi talvella, eikä sen puoleen kesälläkään. No ei me sitä kämppää sohvien takia otettu sentään :D Mutta niistä tuli kyllä heti sellainen kotoinen ja lämmin, hyvä fiilis. Samanlainen kun aikoinaan astuin tämän nykyisen asunnon keittiöön ja huomasin IKEAn vitosen lampunvarjostimet <3 Mua voisi jopa luulla IKEA faniksi, mutta ei, en siis ole, koitan välttää IKEAa viimeiseen asti. Mutta tällä saarella sitä hehtaarin kokoista krääsämyymälää ei ole. Siis ei ole IKEAa, ihan oikeasti. Ja maltalaisten sisustustyyli, huonekaluliikkeet ja kodintarvikkeiden tarjonta on kaikki kuvailtavissa yhdellä sanalla: olematon. Kyllä onkin ollut ikävä IKEAa. Uutta asuntoa ei siis valittu niiden sohvien takia mutta ne vaikutti päätökseen positiivisesti.

Asunto on kolmen makkarin (4 parisängyn), kahden kylppärin, erillisen keittiön (kiitoskiitoskiitos!!!), dining roomin ja olohuoneen kokoinen. Pieniä parvekkeita on kaksi. Toiseen paistaa aurinko keskipäivästä iltaan asti ja toiselle partsille vien meidän kukat koska sinne paistaa vain ilta-aurinko. Asuntoon asennetaan toukokuussa lisää ilmalämpöpumppuja, tällä hetkellä siellä on vain yksi, master bedroomissa. Loppu talvi lämmitetään siis öljypattereilla ja kaasulämppärillä. Naapurissa on biomarket ja kivenheiton päässä ihana uusi tuttavuus, Greens supermarket. Kivenheiton päässä asuu myös Pauliina perheensä kanssa, joten sotasuunnitelma on jo tehty lasten koulusta hakemiseen liittyen. Hyvä me! Ja sushitkin oli Sakurassa edelleen maailman parhaita, seura myös <3

Oon koittanut nyt tosissani olla stressaamatta mutta harjoittelua se vielä vaatii!! Aiheutin itselleni myös krapulan makoilemalla koko eilisen illan sähköviltin alla. Note to self: juo vettä kun käytät sähkövilttiä.

No mutta. Kuvat on iPhone laatua, anteeksi siitä. Lisäkuvia kämpästä tulee varmaan sitten kun on muutettu. Onneksi saadaan mun äiti taas meille kylään muuton ajaksi niin helpottaa lasten kanssa asioiden setvimistä. Nyt siivoilua ja pakkailua. Pitääkin googlettaa millä uunin saa helpoiten puhtaaksi.

Mut siis pelkkää lovee!

-Sini

Uusi vuosi, uudet stressit

Taas on vierähtänyt tovi viime kirjoituksesta, tämä onkin ensimmäinen teksti tänä vuonna siis! Uusi vuosi oli ja meni. Vietettiin ihan hauska ja riehakas ilta Lauralla ja Lassella. Leivoin banaanileipää sinne josta toinen syötiin jo ennen juhlia. Melkein kaikki lapset olivat paikalla, ja jopa yksi Hollannin vahvistus, voitte siis kuvitella taas sitä volyymin määrää. Laura oli keksinyt jostain kauko-ohjattavat sumopainija ukkelit joilla lapset sitten leikkivät. Isommat pojat yritti koko illan pullohaastetta missä vajaa pullo heilautetaan voltilla kädestä ja sen pitäisi laskeutua pystyyn maahan. Joka väliin sitten vielä joku "dap" liike ja ne onnistumistuuletukset olivat tärkeintä koko jutussa. :D Kivaa oli ja paljon ihmisiä pääsi paikalle. Seuraavana päivänä haettiin lasten kanssa Martta-koira lenkille kissapuistoon.

Alkuvuosi meni jossain ihme huumassa, Hollannin vahvistuksia nähtiin puistossa ja käytiin isolla porukalla Kalkarassa tiedemuseossa, eli Esplorassa. Se oli aivan uskomattoman huikea paikka ja lapset olisi viihtynyt siellä vaikka kuinka monta tuntia. Mennään sinne ehdottomasti uudestaan joskus niin että Janikin pääsee mukaan! Kaikki loput kuvat on muuten sitten sieltä :)Torstaina Ainolla alkoi jo koulu ja loppiainenkin oli ihan normaali koulupäivä. Hieman ihmetyttää että maailman "toiseksi katolisin" maa Vatikaanin jälkeen ei vietä loppiaista... Mutta ehkä muutosten aika on täällä, tulihan tänne nyt ne katumuspilleritkin vihdoin apteekkeihin, tosin vain niihin joiden apteekkari haluaa myydä näitä saatanallisia kuolemanpillereitä. Abortti on vielä ilmeisesti kielletty. 

No se siitä parjaamisesta. Ainolla alkoi koulu viimeviikolla siis ja jokainen aamu on ollut vähän kurjaa mennä kouluun. Toisaalta Aino on niin innoissaan, mutta on nyt monta kertaa sanonut ettei halua enää opiskella. Minkäs sille nyt voi kun kouluvelvollisuus alkaa täällä jo 5-vuotiaana. Rankkaa on myös katsoa vierestä kun toinen itkee ettei halua mennä kouluun. Oon koittanut vaan tsempata ja kehua ja yhdessä ollaan mietitty niitä koulun kivoja puolia, ystäviä ja lounastuntia <3 Ehkäpä tämä vaihe menee ohi pian.

Asunnonmetsästystä on ollut myös ohjelmassa ja siihen liittyvää stressiä onkin sitten ollut reippaasti. Eihän siitä oikeasti tarvitsisi stressata, mutta ne jotka tuntee mut niin tietää :D Mä olen aivan mahdoton stressierkki! Stressi antaa mulle jotkut ihmeelliset supervoimat, nukahdan vasta aamuyön puolella mutta silti jo aamusta olen ihan skarppina. Aivot raksuttaa sataa asiaa kerralla joten jotain aina unohtuu, mutta saan myös paljon enemmän aikaan kun normaalisti. Yleensä näinä stressikausina siivoan paljon, niinkun nytkin. Tilasin aiemmin ecco-verdestä, tai oikeastaan biolindosta luomuversion VIM:istä vai mikä CIF se hankausaine nykyään on, ja sillä olen nyt pistellyt keittiön tasot hohkaamaan valkoisuuttaan. Mietin että pitäisikö pestä seinätkin vai maalataankohan täällä ennen seuraavia asukkaita. Niinkuin myös vuosi sitten, niin tälläkin kertaa sain ihan vaan stressaamalla itselleni herpeksen alahuuleen. Joka kerta sama. Mela.

Nyt kun aloin näillä mu ylikuumentuneilla aivoillani miettimään, niin voihan tämä "stressipiikki" myös johtua mun kilpirauhasesta joka on lääkityksen lopetuksen jälkeen nyt käynyt sekä vajaalla että liikatoiminnalla. :D #gottalovemythyroid No mela, ei se siitä miettimällä ainakaa palaudu.

Mä katsoin muuten netflixistä The Shannara Chronicles ekan kauden, kun en pystynyt muuhun iltaisin oikein keskittyyn, koska stressi. Ja muutenkin on ollut sellanen utopinen fiilis, ihan kuin olisin kokoajan kovassa kuumeessa, mutta ilman sitä kuumetta. Ensimmäistä kertaa taas vuoteen on tulehduskipulääkkeet käytössä nivelsärkyjen takia, seuraavaksi haen lisää melatoniinia että saan iltaisin unen päästä kiinni. Stressi on kyllä penteleellinen vaikkakin pakollinen tila. Tulis jo kesä!

-Sini

Mummun mukulat

Niin se mummu taas kerran lähti ja lapset ikävöi tietenkin jo ihan sydämet sykkyrällään. Varsinkin Aino on reagoinut mummun lähtöihin aina tosi voimakkaasti, kiukuttelee ja uhmaa eikä halua puhua, katsoa tai halata. Rääkyy vaan kurkku suorana sydäntä raastavaa "mummmuuuuuu" valitusvirttä jos yhtään pyydän/kysyn mitään ja sitten ainakin jos käsken tai komennan. Tänään on oltu suru puserossa melkein koko päivä. Lähdettiin heti ulos puistoon tapaamaan ystäviä ja oli hauskaa mutta aina kun Ainolla tuli eteen pienikin vastoinkäyminen niin "mummmuuuu" itku alkoi. Ja aika monta kertaa Aino muistutti tänään että hän kyllä pitää mummusta enemmän :) 

Koitan mahdollisimman paljon antaa siimaa lapsille aina tän ikävän aikana, ymmärrän että se johtuu "vain" ikävästä, mutta siinä oon tiukka että mulle pitää puhua nätisti ja kunnioittaa. Ja siihen se meidän tilanne yleensä aina kulminoituu, kun Aino testaa rajojaan ja ymmärtäähän jo viisivuotias mitä naruja vetää että mutsi skitsoo. Onneksi oon tajunnut syy-yhteyden näihin aina toistuviin ikävä-uhmiin niin ymmärrän ehkä hieman paremmin lasten ja varsinkin Ainon käytöstä. 

Viimeksi kun mummu oli lähtenyt niin Aino yritti pistää ihan kaiken mummun piikkiin, "mutkun mummu sanoi" tai "mummu lupasi että". Pienen haastattelun jälkeen sitten aina selvisi että Aino olisi halunnut, että mummu olisi sanonut tai luvannut kaikkea kivaa, kuten hattaraa aamiaiseksi tai palkintoja hampaiden pesun jälkeen. Muutaman kerran myös soitimme mummulle videopuhelun että Aino voisi tarkistaa muunmuassa pitääkö kasvissosekeittoa tosiaankin syödä tai onko muka mummukin syönyt joskus kurpitsakeittoa.

Viimeksi pahin uhmittelu kesti reilu viikon, toivotaan että nytkin päästäisi yhtä helpolla, kun Ainolla on lomaa koulustakin. Olisi kiva tehdä jotain jännää, tutkia Maltaa vaikka bussilla kun ulkona jääääätyyyy tai käydä hiltonilla uimassa ja saunassa. Täytyykin tutkia mitä voisimme nähdä tai tehdä sisätiloissa nyt kun talvi saapui vihdoin tänne saarellekin.

Paljon olemme myös pyöritelleet Suomen visiittiä! Oon laskenut aikamonta eri skenaarioo sivukuluineen meidän poppoolta. Mä rakastan laskemista ja listoja ja teinkin oikein kunnon listat parhaimmista vaihtoehdoista. Suomen visiitti on melkein pakollinen sillä mun ja Ainon passit pitää uusia ennen huhtikuun loppua. Meidän piti käydä marraskuussa Roomassa ne uusimassa mutta mä olin niin väsynyt etten jaksanut lähteä kaksin Ainon kanssa mihinkään. Onneksi liput oli todella edulliset eikä ehditty hotellia maksamaan. No mutta ne listat:

Vaihtoehto1: Maaliskuu. Ainolla on silloin koulusta kaksi perjantaita putkeen vapaata, jos olisimme kaksi viikkoa reissussa niin Aino olisi kahdeksan päivää pois koulusta. Meno koko perheelle Tukholmaan maksaisi vain 125€. Skavstasta sitten menisimme yöbussilla Ariadne hotelliin mistä lähtisimme seuraavana aamuna kukonpierun aikaan sisätunnelia pitkin laivaan ja sillä vielä Turkuun. Olen kerran tullut tällä lennolla yksin lasten kanssa ja tiedän että se onnistuisi uudestaankin. Mutta maaliskuussa lasten mummi ja taata ovat pois Suomesta ja voi olla että mummukin on pois vielä silloin.

Vaihtoehto2: Huhtikuu. Ainolla on viikko lomaa pääsiäisenä koulusta, voitais olla melkein kolme viikkoa. Tämä on helpoin vaihtoehto. Minä matkustaisin lasten kanssa huhtikuussa ilman Jania suoraan finnairilla Maltalta Helsinkiin. Jani ei pääsisi mukaan.

Vaihtoehto3: Edelleen sama huhtikuu. Koko perhe matkustaa Tukholman kautta lentokone+laiva yhdistelmällä ja palattaisiin Sassilla vaihdolla eri aikaan Janin kanssa.

Kaikki vaihtoehdot on about saman hintaisia lopputulemaltaan. Jos voisi yhdistää maaliskuun halvan menon ja huhtikuun halvan paluun niin se olisi jo niin halpa että olisin jo ottanut ne lennot. Mutta Aino ei voi olla niin pitkään pois koulusta. Sekin kävi meinaan mielessä. :)

Uusi vuosi alkaa häämöttään joten tarttee silloin varmaan korkata viimeiset glögipullot kaapista. Ehkä haen jonkun kuohuvankin vielä kylkeen. Meillä on huomenna uuden vuoden juhlat missä on erikoistilattuja ja -kuljetettuja Tampereen lihajalosteen nakkeja, suomalaista sinappia ja ehkä siipiä tarjolla :) Tein myös ensimmäistä kertaa gluteenitonta banaanileipää joka ainakin tuoksuu taivaalliselle :) Illalla jatkuu aikuisten bileet mutta saas nähdä miten käy kun toinen meistä joutuu tietysti kotiin hoitamaan lapsia jos toinen jää bileisiin. Ehkä lähdemme molemmat kotiin lasten kanssa, demokratian hengessä.

Ihanaa huomista kaikille <3

-Sini